Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Julie Meyerin todistus =


"Jeesus sanoi: On aika tanssia! On aika sotia!"



Herra tuli luokseni ja sanoi: "Vien sinut tapaamaan ystäviäni."
Innostuin valtavasti, sillä kuviteelin saavani tavata Jesajan,
Jeremian, Pietarin, Sakarjan ja Mooseksen. Herra tarttui minua
kädestä, ja me lähdimme lentämän ympäriinsä taivaalla.

En pelännyt, vaikka lensin valtavan korkealla maanpinnan ja
maapallon yläpuolella. Me vain lensimme ympäriinsä. Tunsin
tuulenvireen kasvoillani. Tunsin, kuinka Hän piti minua kädestä.
Olin hyvin korkealla maan yläpuolella. Tunsin, kuinka tuuli
hyväili kasvojani. Tajusin selvästi, etten pelännyt. Pidin vain
Häntä kädestä.

Yhtäkkiä näin, että Hänen ilmeensä muuttui. Hän katsoi
kiinteästi maahan päin ja lähdimme lentämään suoraan maata
kohti. Katsoin Häntä, katsoin Hänen kasvojaan ja näin
Hänen silmissään ja kasvoillaan päättäväisyyttä.

...Sen tähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi (Jes 50:7).

Ajattelin koko ajan, ettemme varmstikaan törmäisi maahan.
Näin kuitenkin Hänen kasvoillaan päättäväisyyttä, ja kauhea
pelko valtasi minut, vaikka pidinkin Häntä kädestä. Lensimme
hyvin kovaa vauhtia sukeltaen suoraa päätä kohti maata;
eikä Hän näyttänyt siltä, että muuttaisi suuntaa.

Yhtäkkiä syöksyimme kuin räjähdyksen voimasta suoraan
maapinnan läpi! Tunsin, kuinka päähäni jysähti. Oli kuin olisin
katsellut toimintaelokuvaa. Kuulin äänen, joka syntyi maan
räjähtelystä ympärillämme. Sellaisen, joka kuuluu raketin
lähtiessä alustaltaan avaruuteen, korvia huumaava äänen.
Matkasimme suoraan maapallon läpi. Herra ei kertakaan
kääntänyt katsettaan oikealle tai vasemmalle; Hän katsoi
määrätietoisesti - suoraan eteenpäin.

Näin silmilläni jokaisen vaiheen - kuinka lähestyimme maata,
iskeydyimme siihen ja syöksyimme sen läpi kuin räjähdyksen
voimasta. Näin maan, kallioperän, veden, polttavan tulen ja
kuin se olisi todella tapahtunut minulle. Tunsin unessani
hirvittävää kipua.

Tulimme yhtäkkiä maapallon toiselle puolelle ja syöksyimme
esiin sen uumenista. Seisoin siinä ja katsoin kehoani - se oli
kauttaaltaan rikkirevitty, ihoni oli riekaleina, ja tunin siitä
johtuvan kivun - nyt ei kuitenkaan ollut kyse minusta.

Jeesus katsoi minua suoraan kasvoihin, silmästä silmään ja
sanoi: "Vien sinut tapaamaan ystäviäni." Minä itkin, koska
minuun koski joka puolelta. Ajattelin, että Hän varmasti
huomaisi, kuinka pahasti minä olin loukkaantunut ja kuinka
pahasti ihoni oli havoittunut ja repeytynyt, mutta Hän ei
huomannut. Katsoin ympärilleni ja huomasin, että olimme
paikassa, joka oli täpötäynnä ihmisiä.

En ollut koskaan aikaisemmin ollut siellä, mutta tiesin, että
olimme Intiassa.

Paikka haisi hirveältä, ja joka puolella oli valtavasti ihmisiä.
Seurasin Herraa. Hän ei edes katsonut minuun. Oli kuin Hän
olisi tahtonut minun tuntevan revityn ihoni aiheuttaman tuskan.

Kaikkialla oli pieniä lapsia. Kauniita nuoria tyttöjä häkeissä, ja
Jeesus oli heidän kaikkien kanssaan. Hän seisoi siellä heidän
luonaan. Hän kutsui ystävikseen juuri niitä, jotka maailma
näytti unohtaneen. Näin maassa makaavia lapsia, kärpäsiä
ihollaan. Näin myös heidän siirtyvän tästä hirvittävästä elämästä
seuraavaan. Heti kun he heräsivät ikuisuudessa, Hän oli siellä;
Hän oli siellä jokaista varten. Hänen silmissään yksikään heistä
ei ole unohdettu, ei yksikään.

Surullinen näkymä edessäni ja tuskallinen kipu ruumiissani
saivat minut itkemään itkemästä päästyäni. Herra tuli luokseni,
katsoi minua silmiin, ja minä luulin Hänen ajattelevan minua.
Luulin, että Hän huomaisi tuon hetkisen tuskani, mutta Hän
sanoi: "Ennen kuin sydämesi on rikkirevitty ja raastettu niin
kuin lihasi tällä hetkellä, sinä et tiedä, ketkä ovat Minun
ystäviäni."

Näkemäni kerta kaikkiaan ylitti kestokykyni. Näin omin
silmin, kuinka lapset tekivät kuolemaa, äidit vetivät viimeisen
henkäyksensä, taudit levisivät, ja nuoria tyttöjä myytiin. Herra
sanoi toistamiseen: "Ennen kuin sydämesi on rikkirevitty ja
raastettu niin kuin lihasi tällä hetkellä, sinä et tiedä, ketkä ovat
Minun ystäviäni. Sinä et tunne Minua."

Olin hukkumaisillani kyyneltulvaan, kun Hän yllätyksekseni
katsoi minua suoraan silmiin ja kuiskasi hiljaa: "On aika
tanssia." Hän sanoi sen aivan kuin se, tanssi, olisi ollut
Hänen salainen aseensa...

Hän aloitti tanssin, kuin jaloillaan tömistäen. Nuo täydelliset
jalat, joilla näkyi itse kuoleman ja elämän arvet, tanssivat tätä
rytmikästä heimotömistystä - Herran jalat, jotka tömistävät pois
epäoikeudenmukaisuuden. Se oli väkevintä tanssia ja tömistystä,
mitä olen koskaan ollut todistamassa. Näin, kuinka Herra
itse, palavan rakkautensa arpeuttamin jaloin, tanssi ja tallasi
jalkoihinsa ystäviinsä kohdistuneen vääryyden. Hän sanoi
uudelleen: "Ennen kuin sydämesi on revitty ja repäisty kahtia,
sinä et tunne Minun ystäviäni. Sinä et tunne Minua."

Sitten Jeesus tarttui minua kädestä, ja suuntasimme kulkumme
suoraan maanpallon läpi. Ja jälleen minä tunsin hirvitävän
tuskan, kun ihoni ja lihani revittiin irti luistani, ja kuulin kuin
ukkosenjyrinän äänen syöksyessämme suoraan maapallon
halki.

Yhtäkkiä seisoimme lääkärin toimistossa, klinikan tapaisessa.
Ensimmäinen ajatukseni koski itseäni, sitä kuinka paljon
minuun sattui. Minusta tuntui kuin minulla ei olisi lainkaan ollut
ihoa luitteni päällä, kuin se kaikki olisi revitty pois. Herra sanoi
jälleen: "Vien sinut tapaaman ystäviäni."

Katsoin ympärilleni ja näin roskapöntön täynnä vauvoja.
Näin päitä ja käsiä ja pikkuruisia jalkoja. Roskapöntön toisensa
jälkeen täynnä vauvoja. Jotkut olivat yhä elossa ja liikkuivat,
niiden iho oli palanut; muutamien pää oli murskattu, jotkut
vauvat olivat aivan vahingoittumattomia, tuijottivat silmät
selällään. Olin kuin shokissa. Herra katsoi minua suoraan silmiin
ja sanoi: "Ennen kuin sydämesi on revitty ja raastettu niin kuin
lihasi, sinä et tiedä, ketkä ovat Minun ystäviäni. Nämä ovat
Minun ystäviäni." Seisoin katsomassa, kun vielä yksi vauva
heitettiin jaloista roskapönttöön, terve vauva. Tunsin
sisimmässäni, mitä Herra ajatteli.

"Oi te maan hiljaiset, te ilmeisen unohdetut. Te ette ole
unohdettuja. Te ette ole unohdettuja. Te ette ole unohdettuja!"

Vauvat olivat äänettömiä tuossa maanpäällisessä huoneessa,
mutta niillä oli ääni, jonka Isä, Kaikkivaltias Jumala, kuuli!

Niiden huuto ei koskaan lakkaa kuulumasta ikuisuuden
käytävissä. Ne huutavat yötä päivää, yötä päivää ja taivas
kuulee. Kaikkivaltaias Jumala kallistaa korvansa tuon huudon
puoleen.

Kuulin vauvojen jatkuvan parun taivaan käytävissä, maan päällä
vaiennettujen ja ihmisten unohdettunen huudon. Se kantautuu
kuitenkin Isän korviin. Yötä päivää, yötä päivää nuo vaiennetut
huutavat oikeudenmukaista tuomiota maan vahvoille;
oikeudenmukaista tuomiota niiden hengen riistäneille.

Mutta....ikuisuudessa niillä on ääni. Yötä päivää, yötä päivää....
tuo ääni huutaa oikeudenmukaista tuomiota niille, jotka näyttävät
olevan vahvoja maan päällä....ja Isä kuulee heikkojen äänen!
Jälleen Herra katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: "Ennen kuin
sydämesi on revitty ja raastettu niinkuin lihasi nyt, sinä et tunne
ystäviäni, et tunne Minua."

Hänen sananasa olivat täynnä voimaa. Juuri silloin kun minä
olin murtunein ja aivan mennyttä, Hän sanoi aina: "On aika
tanssia, On aika sotia, tanssiminen on sotimista." Ja taas
Hän tömisti tällä uudella rytmillä, tällä jalkojensa töminällä.

Se ei ollut two-step -tanssia vaan Tuomari tömistelemässä
pois epäoikeudenmukaisuuden, vieläpä omilla jaloillaan!
Hän sanoi: "Odotathan, kun maa yhtyy tähän tanssiin Minun
kanssani. Harvat ovat tulleet minukaan. Minä esitän kutsun,
mutta tätä voi tanssia vain se, jonka sydän on aivan rikkiraastettu
ja murtunut."

Sitten Hän tuli jälleen luokseni ja sanoi: "Vien sinut tapaamaan
muutamia ystäviäni." Vielä kerran menimme suoraan
maapallon lävitse. Selvisin siitä juuri ja juuri. Sydämeni murtui.
Ihoni repeytyi.

Katsoin alaspäin. Näytti siltä kuin pommi olisi räjähtänyt aivan
minun vieressäni. Kävelimme pitkin hyvin, hyvin vilkasta katua.
Herra kulki edelläni. Minulla oli niin kovia tuskia, ett halusin
Hänen hidastavan vauhtiaan, mutta nyt ei ollut kyse minusta.
Hän tahtoi minun tiedostavan tuskan, koska Hän tahtoi, että
sydämeni tuntisi tuskan, hyväksyisi sen ja ottaisi sen omakseen.

Hän odotti, kunnes pääsin Hänen rinnalleen. Tiesin, että olimme
Israelissa. Monta kertaa näin, kuinka Hän nyökyäytti päätään
jollekulle ikään kuin sanoakseen "Hei" tai "Shalom". Hän ei
puhunut, Hän vain nyökäytti päätään. Hän kohtasi heidän
katseensa ja kohotti sitten päänsä; ja minä katsoin niitä, joille
Hän nyökkäsi, ja näin heidän silmiensä leviävän.

Katsoin heidän sisäänsä ja näin valon syttyvän. Näin kuinka
Jeesus yhdellä vilkaisulla avasi heidän sydämensä silmät, ja
he sananmukaisesti näkivät Hänet Jeesuksena, Messiaana.
Kulkiessamme tällä tavalla Jerusalemissa näin, kuinka
yhtäkkiä heidän sisäiset, sydämensä silmät avautuivat ja pieni
liekki alkoi palaa heidän sisimässään.

Tiesin, että joillakin niistä, joille Hän nyökäytti päätään, oli
paljon auktoriteettia; he olivat juutalaisyhteisön johtajia -
rabbeja. Näin aivan selvästi, kuinka Herra yhdellä silmäyksellä
avasi heidän silmänsä; näin että Herra ilmestyi. Hän ilmestyi
muutamille maan johtaville rabbeille. Vain silmäys ja pään
nyökkäys ja ilmestyksen liekki alkoi palaa syvällä heidän
sisimmässään, vain hetki ja heidän sydämensä silmät
avautuivat.

"Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa" (Ps 102:17).

Seurasimme näitä rabbeja heidän huoneisiinsa, kun he
menivät talonsa yläkerran huoneisiin. Näin, kuinka rabbit
lankesivat polvilleen ja huusivat: "Tämä muuttaa kaiken. Tämä
muuttaa kaiken!" Näin, että Herra meni heidän luokseen ja
puhalsi tuohon ilmestyksen pieneen hekuvaan hiileen, joka
vähitellen alkoi palaa sammumattomana tulena. Näin, kuinka
tämä pieni ilmestyksen liekki muuttui "heidän luihinsa suljetuksi
tuleksi." Näin, että tämä tuli jatkaisi palamistaan, kunnes tulisi
se edeltä säädetty päivä, jolloin nämä rabbit eivät enää pystyisi
pidättelemään sitä sisimmässään, vaan huutaisivat sanomansa
julki vuorten huipuilta: "Yeshua on Messias.....Yeshua on
Messias!" Aajattelin, kuinka me rukoilemme tätä pikku
rikouskokouksissamme, että Jeesus ilmestyisi kunniassaan, Hän
tekee sen todella, aivan todella.

Käänsin katseeni ja näin Jeesuksen kasvot ensimmäistä
kertaa. Kyyneleet virtasivat Hänen poskillaan, ja kuulin Hänen
sanovan: "Oi Jerusalem, oi Jerusalem."

Tunsin sydämessäni millaisella palavalla rakkaudella Hän
rakasti Israelia. Ja tunsin vastarakkautta vaille jäävän
rakastajan sydämen tuskan. Hän katsoi minua ja sanoi taaskin:
"Ennen kuin sydämesi on revitty ja rikkiraastettu, sinä et tunne
Minun ystäviäni. Et tunne Minua."

Tunsin syvällä sisimmässäni, millainen pojaton rakkaus Hänellä
on Israelia kohtaan - sellainen jolla Jaakob rakasti Raakelia,
Elkana Hannaa. Kuitenkin Hänen intohimoinen rakkautensa
ulottui paljon pidemmällä kuin ihmeellinen rakkaus, Jälleen
minä itkin ja itkin, ja suola kyyneleistäni kirveli haavoja
lihassani; silti en voinut lakata itkemästä. Juuri kun ajattelin,
etten kestäisi enempää ja makasin kokonaan lysähtäneenä
lattialla, Hän sanoi hiljaa kuiskaten: "On aika tanssia".

Yhtäkkiä olimme Itkumuurin edessä, ja Hän rupesi taas
tömistämään, tuttuun rytmiin, tanssimaan täydellisillä jaloillaan,
ennennäkemätöntä tanssia. Aina kun minä tunsin olevani
täysin murtunut ja surun valtaama, Hän sanoi: "On aika
tanssia." Tunsin voiman läsnäolon ja tunsin tämän tanssin
voiman, kun Hän tanssi vääryyden päällä. Oi, mikä näky
on nähdä, kun Jumalan Poika tulee ja täydellisillä jaloillaan
kieppuu ympäri ja tanssii vääryyden päällä! Jeesus sanoi
toistamiseen: "On aika tanssia. On aika tanssia."

On tulossa uusi tanssi, joka yksinkertaisesti tulee esiin
palvoessamme ja sydämemme murtuessa maan köyhien,
ilmeisen unohdettujen, niiden tähden, joita Herra sanoo
ystävikseen. Juuri silloin, kun sydämemme on särkynein, on
aika tanssia.

Oi, mikä näky onkaan nähdä, kun kuninkaiden Kuningas,
maan Tuomari ja täydelline jalkoineen, joissa on Hänen
palavan rakkautensa arvet, ryhtyy tanssimaan ja tömistämään
pois vääryyden. Se on tanssia, se on töminää sanan
varsinaisessa merkityksessä!

On aika tanssia. Tiesin tämän unessani kävelessämme
Jerusalemin katuja suoraan muurille, jossa Hän aloitti
tanssinsa. Tiesin, että Hän ilmoitti itsensä juutalaisyhteisön
avainhenkilöille, juutalaisyhteisön johtaville rabbeille, jopa
tanssinsa keskeltä. Näin, kuinka Herra pani heidän
sisimpäänsä sen "tietämisen", että Hän, vain Hän on Messias.

Siunattu on Hän, joka tulee Herran nimessä. Tällä hetkellä he
piilottelevat asiaa ja kyselevät itseltään, onko se todella
tapahtunut. Hetki on jo säädetty, ja tulevina päivinä Hän
ilmestyy ja avaa ihmisten sydämen silmät. Sitten Hän tulee
ja sytyttää heidän luunsakin tuleen. Näin, kuinka Herran Sana
avain kuin räjähti esiin näiden rabbien julistaessa Hänen
ilmestymistään. Se on tapahtumaisillaan. Se on säädetty
tapahtuvaksi tiettynä aikana. Se tapahtuu tänään.

"Mutta kun minä sanooin: "En tahdo ajatella häntä enkä enää
puhua hänen nimessään, niin sydämessäni oli kuin polttava
tuli, suljettuna minun luihini." (Jer 20:9).

Vielä kerran Hän sanoi: "Ennen kuin sydämesi on revitty ja
repäisty kahtia samalla tavoin kuin lihasi, sinä et tunne
Minun ystäviäni."

On aika tanssia!

Julie Meyer
Ylistyksen johtaja, International House of Prayer
Kansas City, USA
 

©2017 kotipolku - suntuubi.com