Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kysymys, joka muutti minun elämäni =


Kirjoittanut:
David Ruser



Suomentanut:
es



Aolle lähettänyt:
Nancilee Restivo


Joitakin vuosia sitten, minulla oli kunnia opettaa koulussa.
Minun oppilaani olivat hyvin nälkäisiä Jumalan puoleen ja
minä jatkuvasti hain keinoja haastaa heitä rakastumaan
vieläkin enemmän Jeesukseen, että heistä tulisi ääniä
Seurakunnan herätykseen. Minä tulin siihen pisteeseen, missä
minä siteerasin usein pastori Sam Pascoeta. Se on lyhyt
näky Kristillisestä historiasta ja se kuuluu näin:

Kristillisyys alkoi Palestiinasta kuten toveruutena (veljeys,
yhteenkuuluvuus); se siirtyi Kreikkaan ja siitä tuli filosofia;
ja sieltä se liikkui Italiaan ja siitä tuli instituutio; sieltä se
liikkui Eurooppaan ja siitä tuli kulttuuri; se tuli Amerikkaan ja
siitä tuli liikeyritys. Jotkut oppilaista olivat vain 18 tai 19
vuotiaita - juuri päässeet vaipoistaan - ja minä halusin heidän
ymmärtävän ja arvostavan viimeisen linjan tärkeyttä, niinpä
minä selvitin sitä lisäämällä, Liikeyritys. Tämä on liiketoimintaa.
Jonkun kuukauden kulttua Martha, nuorin oppilaista luokassa,
nosti kätensä. Minä en voinut tietää, mikä hänen kysymyksensä
tulisi olemaan. Minä ajattelin, että pieni kuvaukseni oli
itsensäselittävä, ja ajattelin, että olin esittänyt sen upeasti.
Kuitenkin, minä huomioin, että Martha nosti kätensä ylös. Martha,
mitä. Hän kysyi hyvin yksinkertaisen kysymyksen, liiketoimintako?
Eikö sen pitäisi olla ruumis? Minä en voinut kuvitella mihin tämä
kysymyksen linja oli menossa, ja ainoan vastauksen, mitä pystyin
ajattelemaan oli, kyllä. Hän jatkoi, mutta kun ruumiista tulee
liikeyritys, niin eikä tämä ole prostitoitu?

Huone oli kuoleman hiljainen. Moneen sekunttiin kukaan ei
liikkunut tai puhunut. Me olimme hämmästyksissämme,
peloissamme, ettemme päästäisi mitään ääntä, sillä Jumalan
läsnäolo oli virrannut huoneeseen, ja me tiesimme, että me
olimme pyhällä maalla. Kaikki, mitä pystyin ajattelemaan
tänä pyhänä hetkenä oli, "Wow, minä toivon, että minä olisi
ajatellut sitä." Minä en uskaltanut sanoa tätä ajatusta ääneen.
Jumala oli ottanut koko luokan haltuunsa.

Marthan kysymys muutti minun elämäni. Kuuten kuukauteen
ajatteli hänen kysymystään ainakin vähintään kerran päivässä.
"Kun ruumiista tulee liikeyritys, eikö tämä ole prostituutiota?" On
olemassa vain yksi vastaus hänen kysymykseensä. Vastaus
tähän on "Kyllä." Amerikkalainen Seurakunta traagisesti on
taivaallisesti asutettu ihmisillä, jotka eivät rakasta Jumalaa. Miten
he voivat rakastaa Häntä? Me emme tunne Häntä; ja minä
tarkoitan sitä, että meidän tulisi todellakin tuntea Hänet.

Mitä minä tarkoitan sillä, kun sanon "todella tuntea Hänet?"
Meidän ymmärryksemme tuntemisesta ja tietämisestä lähtee
meidän länsimaisesta kulttuuristamme (joka koostuu
muinaisesta Kreikkalaisesta filosooffisesta ajatelusta). Me
uskomme, että me tiedämme (ja, jatkaen, olemme viisaita), kun
me olemme keränneet tietoa. Meidän keräilymme informaatiosta
ei ole sama asia, kuin tieto, erityisesti Raamatullisessa
kulttuurissa (joka on itämainen, ei-Kreikkalainen kulttuuri).

Itämaisessa kulttuurissa, kaikki tieto on kokemusperäistä.
Länsimaisessa/Kreikkalaisessa kulttuurissa, me kiistelemme
päätöksestä ilman kokemusperäisyyttä - tai niin me luulemme.
Esimerkki voisi olla avuksi. Olettakaamme kysymystä, joka
pohjautuu seuraaviin kahteen lähtökohtaan: Ensimmäinen,
että vilja ei kasva kylmässä ilmastossa ja toiseksi, että
Englannissa on kylmä ilmasto. Kysymys; Kasvaako vehnä
Englannissa? Suurin osa länsimais/Kreikkalaisesta kulttuurista
vastaisi, ei. Jos vehnä ei kasva kylmässä ilmastossa ja jos
Englannissa on kylmä ilmasto, niin jatko kuuluu, että vehnä
ei kasva Englannissa. Itäisessä kulttuurissa, vastaus aivan
samaan kysymykseen, joka perustuu aivan samaan lähtökohtaan,
olisi suurimmaksi osaksii, että en tiedä. Hän ei ole ehkä
koskaan ollut Englannissa. Me nauramme tälle ajatukselle,
mutta kun minä asetan tämän saman kysymyksen ystävilleni
Englannissa, niin heidän vastuksensa on, kyllä, tietysti vehnä
kasvaa Englannissa. Me tiedämme, että vehnä kasvaa siellä.
He voittavat heidän kultturellin ajattelunsa siksi, että heillä on
siitä elämänkokemus. Kokemuksesta kasvaa informaatio,
kun siitä tulee tieto.

Samanlainen ongelma on olemassa meidän uskomuksessamme.
Me sanomme, että me uskomme jotakin (tai johonkin), ilman
henkilökohtaista kokemusta. Tämä määritelmä uskosta ei
ole laajennettu meidän pörssimeklariimme, kuitenkaan.
Jälleen, anna minun selittää. Ajateleppa minun pörssimeklariani
soittamassa minulle ja hän sanoo, "Minulla on kuuma vihje
pörssiarvopaperista, joka tulee kolminkertaistamaan hintansa
seuraavalla viikolla. Minä haluan sinun lupasi siirtää 10,000
dollaria sinun valuuttaasi tililtäsi ja ostaa tätä pörssiarvopaperia.
Tämä on paljon rahaa minulle, niinpä kysyn, uskotko sinä
todellakin, että tämä pörssiarvopaperi tulee kolminkertaistamaan
hintansa, ja niin nopeasti? Hän vastaa, olen aivan varma
siitä. Minä sanon, tämä kuulostaa todella hyvältä! Miten
innostavaa! Niinpä kuinka paljon sinun omasta rahastasi sinä
olet investoinut näihin pörssiarvopapereihin? Hän sanoo,
en yhtään. Eikö minun pörssimeklarini usko? Todellakinko
uskoo? Minä en usko siihen, ja yhtäkkiä en minä myöskään enää
usko. Miten me voimme olla niin tarkkasilmäisiä maailman
asioista, nimenomaan silloin, kun kyse on rahasta, joka on
niin sokea, kun kyse on hengellisistä asioista? Fakta on, että
me emme tiedä tai usko ilman kokemusta. Raamattu on
kirjoitettu ihmisille, jotka eivät ymmärrä tiedon käsitettä, tai
uskoa ilman kokemusta. Minä epäilen, että Jumalakin ajattelee
näin.

Niinpä minä seison lausumani takana, että suurin osa
Amerikkalaisista Kristityistä eivät tunne Jumalaa - ja vielä
vähemmän rakasta Häntä. Juuri tässä tilassa saa alkunsa
se, miten me tulemme Jumalan luokse. Suurin osa meistä
tulee Hänen luokseen, koska meille on kerrottu siitä, mitä
Hän meille tekee. Meille on luvattu, että Hän siunaa meidän
elämässämme ja ottaa meidät taivaaseen kuoleman jälkeen.
Me avioidumme Hänen kanssaan rahasta, ja me emme
välitä, jos Hän elää taikka kuolee, kunhan me vaan saamme
Hänen siunauksensa. Meidät on tehty Jumalan Valtakuntansa
liikeyritykseen, jossa markkinoidaan Hänen voiteluaan.
Näin ei saisi olla. Meille on annettu käsky rakastaa Jumalaa,
ja meidät on kutsuttu olemaan Kristuksen Morsian - joka
on hyvin intiimiä suhdetta. Meidän tulisi olla Hänen rakastajiaan.
Miten me voimme rakastaa jotakin, jota me emme tunne?
Ja vaikka me tuntisimme jonkun, onko se takuu siitä, että
me totisesti rakastamme heitä? Olemmeko me totisia
rakastajia taiko prostitoituja?

Minä pohdiskelin Marthan kysymystä jälleen kerran, ja
harkitsin kysymystä, "Mikä on ero rakkauden ja prostitoidun
välillä?" Ymmärsin, että molemmat tekevät samoja asioita,
mutta rakastaja tekee sen, mitä hän tekee siksi, että hän
rakastaa. Prostitoitu teeskentelee rakastavansa, mutta vain
niin kauan, kun hän saa siitä rahaa. Sitten kysyin kysymyksen,
"Mitä tapahtuisi, jos Jumala lopettaisi minulle maksamisen?"

Seuraavien kuukausin aikana, minä annoin Jumalan etsiä
minua paljastaakseen minun motiivini rakkaudessa ja Hänen
palvelemisessaan. Olinko minä todellinen Jumalan rakastaja?
Mitä tapahtuisi, jos Hän lopettaisi siunaamasta minua?
Mitä jos Hän ei koskaan enää tekisi mitään minulle?
Rakastaisinko minä edelleenkin Häntä? Olkaa hyvä ja
ymmärtäkää, minä uskon lupauksiin ja Jumalan siunauksiin.
Tämä kysymys tässä ei ole se etteikö Jumala siunausi
Hänen lapsiaan; kysymys tässä tilanteessa on minun sydämeni.
Miksi minä palvelen Häntä? Ovatko Hänen siunauksensa
elämässäni lahjat rakastavalta Isältä, vai ovatko ne palkka,
jonka olen ansainnut tai ovatko ne morsiamen palkka
rakkaudesta Häneen? Rakastanko minä Jumalaa ilman mitään
edellytystä? Tämä otti monia kuukausia, että pääsin näiden
kysymyksien lävitse. Jopa nytkin, minä epäilen, jos minun
rakkauteni Jumalaan on aina samanveroinen minun asenteeni
ja käyttäytymiseni kanssa. Huomaan edelleenkin olevani
pettynyt Jumalaan ja vihainen, että Hän ei ole täyttänyt joitakin
elämäni tarpeita. Minä epäilen, että tämä on jotakin, jota
minä en koskaan täysin päätä, mutta minä haluan enemmän
kuin mitään muuta olla todellinen Jumalan rakastaja.

Niinpä mitä tästä tulee? Keitä me olemme, rakastajia vaiko
prostitoituja?Taivaassa ei ole prostitoituja, taikka Jumalan
Valtakunnassa, mutta siellä on kylläkin paljon entisiä
prostitoituja molemmissa paikoissa. Ota tämä vastaan
toipuvalta prostitoidulta, kun minä sanon, ettet voi korvata
ehdotonta intiimiä suhdetta Jumalaan. Ja minä tarkoitan,
ettei ole miellyttävää korvausta käytettävissä (katso uudelleen
Matt 7:21.23 joskus). MEIDÄN TULEE VALITA.





amen
 

©2017 kotipolku - suntuubi.com