Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 
Miten päästä sisälle? =



Kirjoittanut:
Hannah Whitall Smith
(edesmennyt)

(1832 - 1911)





Suomentanut:
es



Asettaakseni Sanan mukaisen kysymyksen elämän ja
totuuden täydestä kokemuksesta, ja koska minulle on hieman
näytetty mitä se on; niin seuraava kirjoitus on siitä, miten sitä
kohden voidaan mennä ja toteuttaa se.

Ensimmäiseksi, minä sanoisin, että tätä siunattua
elämää ei saisi katsoa millään tavalla saavutuksena,
vaan saatavissa olevana. Me emme voi ansaita sitä, me emme
voi kiivetä sinne, me emme voi voittaa sitä; emme voi tehdä
mitään muuta, kuin pyytää sitä ja ottaa se vastaan. Tämä
on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa. Ja missä
asia on lahja, niin ainoa mahdollisuus mikä jää jäljelle on,
ottaa se vastaan ja kiittää antajaa. Me emme koskaan
sano lahjasta, "katso minkä saavutuksen olen aikaansaanut."
ja ylpeilemme meidän taidoillamme ja viisaudellamme,
koska olemme sen saavuttaneet; vaan me sanomme,
"katso, mitä minulle on annettu", ja kehumme antajamme
rakkaudesta, aarteista sekä anteliaisuudesta. Kaikki meidän
pelastuksessamme on lahjaa. Aivan alusta loppuun asti, Jumala
on antaja ja me olemme vastaanottajia; ja ei ole kyse meistä,
jotka olemme tehneet suuria tekoja, vaan niistä, jotka ovat
"vastaanottaneet armon ja vanhurskauden lahjat suuressa
määrin", näistä ovat suuret lupaukset tehdyt.

Siksipä, jotta voisimme mennä sisälle kokemaan tätä
sisäistä elämää, niin sielu täytyy täydellisesti saada
ymmärtämään tämä asenne, että kaikki on Jumalan lahjaa
Kristuksessa Jeesuksessa ja ettei sitä voida saavuttaa millään
omalla työllä. Tämä yksinkertaistaa asian erinomaisesti; ja ainoa
asia, joka jää huomioitavaksi on, että me huomaamme sen,
kenelle Jumala lahjoittaa tämän lahjan, ja miten he voivat
vastaanottaa sen. Ja tähän haluan vastata lyhyesti, että Hän
lahjoittaa sen vain niille, jotka ovat täysin sielultaan antautuneet
ja että se on otettava vastaan uskon kautta.

Antautuminen on ensimmäinen asia. Ei millään lakihenkisyydellä,
eikä ostamalla tai ansaitsemalla siunausta, mutta siirtämällä
vaikeudet pois tieltä ja antamalla Jumalalle mahdollisuus
lahjoittaa se. Että voidaan käsitellä savea, josta tulee kaunis
astia, niin sen täytyy kokonaisesti antautua savenvalajalle,
ja sen pitää passiivisesti olla hänen käsissään. Että sielusta
voisi tulla Jumalan kunnian astia, "pyhittäytynyt ja Mestarille
käyttökelpoinen, valmiina kaikkiin hyviin tekoihin", niin
sinun täytyy täydellisesti antautua Hänelle ja pitää olla
passiivisesti Hänen käsissään.

Teologisesti ja oikeudellisesti tiedän, että jokaisella
uskovalla on KAIKKI sillä hetkellä kun hän uudestisyntyy.
Mutta kokemuksellisesti heillä ei ole mitään, kunnes he
uskon kautta julistavat sen itselleen. "Jokainen paikka, mihin
minun jalkani astuu, on annettu minulle", mutta ennenkuin me
uskossa astumme siihen, niistä ei tule meidän omiamme.

Kerran yritin selittää lääkärille, joka oli suuren sairaalan
johtaja, mitä luovuttaminen merkitsi ja sen tarpeellisuus,
mutta hän ei tuntunut ymmärtävän asiaa. Lopulta sanoin
hänelle, "ajatelkaapa, että menette kierrokselle potilaiden
luo, jossa tapaat erään miehen, joka kohtelee teitä
kunnioittavasti, että ottaisitte hänet erikoisesti huomioon
parantaakseenne hänet, mutta joka samaan aikaan kieltäytyy
kertomasta teille hänen oireitaan, tai ottaa kaikki teidän
määräämät lääkkeenne; ja sanoo teille, "minä olen halukas
seuraamaan kaikkia teidän ohjeitanne määrättyyn rajaan
asti, koska ne vaikuttavat mielestäni hyviltä, mutta toisissa
tapauksissa haluan ajatella itse ja mennä omien ohjeitteni
mukaan.""Mitä te tekisitte tässä tapauksessa?" Minä kysyin.
"Tehdä!" hän vastasi suuttuneena - "tehdä! Jättäisin hyvin pian
sellaisen miehen oman onnensa nojaan. Tietystikin, "hän
lisäsi, "minä en tekisi mitään hänen hyväkseen, kunnes hän
laittaisi koko asiansi minun käsiini ilman mitään varausta ja
tottelisi minun ohjeitani!""Niinpä on tärkeää, "hän sanoi, "että
me tottelemme lääkäreitä, että heillä olisi mahdollisuus
parantaa potilaitaan?" "Täydellinen totteleminen!" oli hänen
vastuksensa. "Ja tämä on luovuttamista", minä jatkoin. "
Jumalalla täytyy olla kaikki Hänen käsissään ilman mitään
varausta ja Hänen ohjeitaan pitää täydellisesti seurata."
"Nyt minä näen sen", hän vastasi, - "minä näen sen!" Ja minä
tulen tekemään niin. Jumalalla on tästä lähtien Hänen oma
tahtonsa minun elämässäni.

Ehkä joidenkin mielestä sana "luovuttaminen" voi antaa
paremman kuvan. Mutta käytämme sitten mitä tahansa sanaa,
niin tarkoitamme kokonaista antautumista Jumalalle; henki,
sielu ja ruumis annettuna täysin Hänen kontrollinsa alle, että
Hän saa tehdä meille juuri sitä, mitä Hän haluaa. Me
tarkoitamme tällä sitä, että sielun kielen kaikissa tilanteissa
ja kaikissa teoissa tulee olla "tapahtukoon Sinun tahtosi."
Me tarkoitamme sitä, että annemme pois kaiken oman
valinnan vapautemme. Me tarkoitamme, että elämme
täydellisessä kuuliaisuudessa.

Sielu voi olla tietämätön Jumalasta, ja tämä voi näyttää
vaikealta. Mutta ne, jotka tuntevat Hänet, niin se on onnellisinta
ja levollisinta elämässä. Hän on meidän Isämme, ja Hän rakastaa
meitä, ja Hän tietää sen, mikä on meille parasta, ja siksi, tietysti,
Hänen tahtonsa on siunaavin asia, joka voi meille tulla
kaikissa tilanteissa. En ymmärrä, miten Saatana on kyennyt
niin sokeuttamaan Seurakunnan silmät tästä asiasta. Mutta
se todellakin näyttää siltä, että Jumalan omat lapset ovat
enemmänkin peloissan Hänen tahdostaan, kuin mistään
muusta elämässään; Hänen rakkaudellinen tahtonsa, joka
vain tarkoittaa rakkaudellista ystävällisyyttä ja hellää
armoansa, ja nämä siunaukset ovat tuntemattomat heidän
sieluilleen.Toivoisin, että voisin näyttää jokaiselle, kuinka
mittaamattoman suloinen on Jumalan tahto. Taivas on paikka,
jossa on ikuinen silmänräpäys, koska Hänen tahtonsa on
täydellisesti tehty siellä ja meidän elämämme jaetaan tässä
silmänräpäyksessä juuri niinkuin Hänen tahtonsa on meitä
kohtaan. Hän rakastaa mietä, ja rakkauden tahto on aina siunata
niitä, joita rakastetaan. Jotkut meistä tietävät, mitä on rakastaa ja
jos me vain saisimme meidän tahtomme, niin rakkaamme
tulisivat täyteen siunauksia. Kaikki tämä on hyvää, ja suloista, ja
tätä rakkauden elämää voidaan vuodattaa niiden päälle meidän
tuhlaavaisista käsistämme, jos meillä vaan olisi voimaa siihen,
että tahtomme heidän elämässänsä tapahtuisi. Ja jos tämä on
tie rakkaudelle meissä, niin paljon enemmän se tulee olemaan
meidän Jumalallamme, joka on rakkaus itse. Jos me saisimme
yhdenkin hetken vilahduksen nähdä Hänen rakkautensa
syvyydestä, meidän sydämemme juoksisivat kohtaamaan Hänen
tahtoansa ja halaisimme sitä, kuin suurinta ja rikkainta aarretta;
ja me hylkäisimme itsemme sille haltioituneina, kiitollisina ja
iloisina, että tällainen ihmeellinen etuoikeus on meille annettu.

Suurin osa Kristityistä oikeasti näyttää ajattelevan, että
ainoa, mitä heidän Isänsä taivaassa haluaa, on tehdä
heidän elämästään kurjia ja ottaa kaikki siunaukset pois, ja
he ajattelevat, sielu parat, että jos he pitävät kiinni heidän
omasta tahdostaan, niin he voivat estää Jumalaa tekemästä
tätä. Häpeän kirjoittaa näitä sanoja, mutta minun täytyy
kohdata faktat, jotka tekevät satojen ihmisten elämän
kurjaksi.

Eräs kristitty nainen, jolla oli tämä tunne, kertoi kerran
ystävälleen, kuinka mahdotonta hänelle oli sanoa, "tapahtukoon
Sinun tahtosi" ja kuinka hän pelkäsi sanoa nämä sanat.
Hän oli pienen pojan äiti, joka oli suuren omaisuuden perijä,
ja heidän sydämensä rakkaus. Kun hän oli kertonut vaikeutensa
kokonaan, hänen ystävänsä sanoi, "ajatteleppa tätä, että
sinun pieni Charley tulisi juosten luoksesi huomenna ja
sanoisi, "äiti, olen päättänyt, että sinä saat tehdä oman
tahtosi minun elämässäni tästä eteenpäin. Minä tulen aina
tottelemaan sinua, ja haluan tehdä aina vain sen, minkä
sinä ajattelet olevan minulle parasta. Tiedän, että sinä
rakastat minua ja minä aijon luottaa itseni sinun rakkaudellisiin
käsiisi. Mitä sinä tuntisit lastasi kohtaan? Sanoisitko itsellesi,
"Ah miten minä tekisin Charleyn elämän kurjaksi. Otan kaikki
hänen hauskuutensa pois ja täytän hänen elämänsä kaikilla
vaikeuksilla, mitä vain voin löytää. Minä pistän hänet tekemään
asioita, jotka ovat kaikkein vaikeimpia hänelle ja annan
hänelle kaikenlaisia mahdottomia käskyjä." "Oh, ei, ei ei!"
vaikuutti äiti. "Sinä tiedät, mitä minä tekisin. Sinä tiedät,
että halaisin häntä sydämestäni ja täyttäisin hänet suudelmilla
ja täyttäisin hänen elämänsä kaikella sillä, mikä on suloisinta
ja parasta." "Ja oletko sinä hellempi ja enemmän rakastavampi
kuin Jumala?" hän kysyi ystävältään. "Oh, ei", hän vastasi,
"näen virheeni ja en enää pelkää sanoa "Sinun tahtosi
tapahtukoon", aivan samalla tavalla, kun en halua Charleyn
pelkäävän sanoa tätä minulle.

Parempi ja suloisempi kuin terveys, ystävät, raha, kuuluisuus,
helppous, menestys, on Jumalan rakkaudellinen tahto. Se
kultaa pimeimmän aikamme jumalallisella auringolla ja
jakaa kirkkaimman auringonvalon meidän synkimpiin osiimme.
Hän aina hallitsee, ja joka on tehnyt sen kuningaskunnakseen;
niin ei mikään voi mennä hänen ohitseen. Totisesti, sitten,
ei ole kyse muusta, kuin kirkkaudellisesta etuoikeudesta,
joka on aukaistu sinun eteesi, kun kerron sinulle tästä
ensimmäisestä askeleesta, joka sinun tulee ottaa, että
voit mennä elämään sisälle, joka on piiloitettuna Kristuksessa,
joka on se, että me menemme täydelliseen pyhitykseen.
En halua, että katsot sitä, että se on liian vaikea ja ankara
käsky. Sinun tulee tehdä se iloiten, kiitoksella, haltioituneena.
Sinun tulee mennä sisälle siihen, mitä minä kutsun
pyhittäytymisen mahdollisuuteen; ja voin luvata sinulle,
siunatusta omasta kokemuksestani, että sinä löydät
onnellisimman paikan, mitä olet koskaan ennen ollut.

Seuraavaksi on usko. Uskon on ehdottomasti tärkeä
elementti ottaaksemme vastaan minkä lahjan tahansa;
antakaamme ystävämme antaa asia meille niin täydellisesti,
sillä se ei ole oikeasti meidän, ennenkuin me uskomme siihen,
ja että se on annettu sekä julistettu meidän omaksemme.
Ensinkin, tämä on totuus lahjoissa, jotka ovat puhtaasti
menttaalisia tai hengellisiä. Rakkautta voidaan vuodattaa
meidän päällemme toisten kautta, mutta kunnes me itse
uskomme, että olemme rakastetut, niin siitä ei koskaan tule
meidän omaamme.

Luulen, että monet Kristityt ymmärtävät tämän prinsiipin
koskien anteeksiantamista. Heille voidaan julistaa
anteeksiantoa Jeesuksen kautta vaikka koko ikuisuus, mutta
siitä ei koskaan tule heidän omaansa, ennenkuin he uskovat
tähän julistukseen ja julistavat tämän anteeksiannon omakseen.
Mutta kun siitä tulee elävä Kristityn elämässä, niin he menettävät
tämän prinsiipin näkyvistään, ja ajattelevat, että koska ovat
pelastetut uskon kautta, niin nyt heidän tulee elää töiden ja
ponnistuksien kautta; ja sen sijaan, että jatkaisivat ottaa vastaan;
niin nyt he alkavatkin suorittamaan. Tämä tekee meidän
julistuksemme siitä, että me olemme piiloitetut Kristuksessa
uskon kautta, näyttämään täydellisesti käsittämättömältä heille.
Ja kuitenkin se on avoimesti julistettu, että "kun me otamme
vastaan Jeesuksen Kristuksen Herraksemme, niin meidän tulee
kulkea kuin Hän." Me otamme Hänet vastaan uskon kautta,
ja uskon kautta ainoastaan; siispä meidän tulee myöskin
uskon kautta kävellä Hänessä, ja vain uskon kautta. Ja uskon
kautta me menemme sisälle tähän piiloitettuun elämään,
joka on aivan sama usko, jonka kautta meidät siirrettiin
ulos pimeyden valtakunnasta Jumalan Pojan valtakuntaan,
kyse on vain eri asiasta. Sitten me uskoimme, että Jeesus
oli meidän Pelastajamme synnin syyllisyydestä ja uskon
kautta näin se oli meille. Nyt meidän tulee uskoa, että Hän
on meidän Pelastajamme synnin voimasta, ja näin se tulee
olemaan meille uskon kautta. Sitten me uskoimme, että
Hän on meidän puolustajamme ja näin tulee olemaan; nyt
me uskomme, että Hän on meidän pyhityksemme ja niin
se tulee olemaan. Sitten me otimme Hänet tulevaisuutemme
Pelastajaksi synneistämme; nyt meidän tulee ottaa Hänet
Pelastajaksemme nykyhetken synneistämme. Sitten Hän oli
meidän Vapauttajamme ja nyt Hän on meidän Elämämme. Sitten
Hän nosti meidät syvästä kuilusta, ja Hän on asettanut meidät
istumaan taivaallisiin Hänen kanssaan.

Tarkoitan tässä sitä, että otamme sen kokemuksen ja
käytännön kautta. Teologisesti ja oikeudellisesti tiedän, että
jokaisella on kaikki sillä minuutilla, kun me uudestisynnymme.
Mutta kokemuksen kautta ei mikään ole meidän, kunnes me
otamme sen uskon kautta ja julistamme sitä", "jokainen paikka,
minne minä jalkani asetan, on minulle annettu. Jumala "on jo
siunannut meitä kaikilla hengellisillä siunauksilla taivaallisissa
Kristuksessa", mutta kunnes me astumme uskossa näihin,
niin niistä ei tule meidän omaamme." "Uskomme kautta", on
aina sekä raja, että sääntö.

Mutta tämä usko, josta minä puhun, tulee olla tämän hetken
usko. Ei ole kyse sellaisesta uskosta, joka toimisi
tulevaisuudessa. Mies voi uskoa ikuisesti, että hänen syntinsä
ovat anteeksi annetut tulevaisuudessa, ja hän ei tule koskaan
löytämään rauhaa. Hänen pitää uskoa tässä hetkessä, ja sanoa
uskossa, "minun syntini ovat anteeksi annetut", ennenkuin
hän voi elää uudessa elämässä. Ja, samalla tavalla, usko
ei katso tulevaisuuteen uskoessaan olevansa vapaa synnin
voimasta, se ei koskaan johdata sielua Sanan mukaiseen
elämään. Vihollinen pitää tästä tulevaisuuteen uskomisesta,
koska se tietää, että se on täydellisesti voimaton saamaan
aikaiseksi minkäänlaisia vastauksia. Mutta se vapisee ja lähtee
pakoon, kun uskovan sielu uskaltaa julistaa nykyhetken
vapautusta, ja uskoo itse olevansa juuri nyt vapaa sen voimasta.

Lopuksi; että voisimme mennä sisälle siunattuun sisäiseen levon
ja voiton elämään, niin meidän tulee ottaa joitakin askelmia:
ensiksi, mene sisälle luovuttamiseen; ja toiseksi, täydelliseen
uskoon. Oli kyseessä mikä ongelma tahansa meidän
elämässämme, oli kyse mistä vaikeudesta tahansa sinun
luovuttamisessasi, tai sinun yhteydessäsi, nämä kaksi
askelta varmasti otettuina ja horjumattoman kestävinä,
tuovat totisesti sinut ulos ennemmin tai myöhemmin vihreille
niityille ja korkealle sekä hiljaiselle elämän vesille. Saat olla
siitä varma. Ja jos sinä päästät kaikki muut harkinnat menemään,
ja yksinkertaisesti annat kaiken huomiosi näille kahdelle
askelmalle, ja olet hyvin selkeä ja varma niistä, niin sinun
kasvusi (eteenpäin menemisesi) tulee olemaan nopea ja
sinun sielusi koskettaa taivaallisiin nopeammin, kuin voisit
koskaan kuvitella mahdolliseksi.

Voinko kerrata nämä askeleet, ettei niistä tulisi mitään
väärinymmärrystä? Sinä olet Jumalan lapsi ja haluat
miellyttää Häntä. Sinä rakastat sinun kallisarvoista Pelastajaasi
ja olet sairas ja uupunut synnistä, joka murehduttaa Hänet.
Sinä kaipaat olla täysin vapaa sen voimasta. Kaikki se, mitä
sinulla on tähän asti ollut, on epäonnistunut vapauttamaan
sinut ja nyt sinä epätoivoisesti kyselet, että onko se mitenkään
mahdollista, niin kuin nuo onnelliset ihmiset sanovat, että Herra
on voimallinen vapauttamaan sinut. Totisesti sinä tiedät
syvällä sielussasi, että Hän on voimallinen pelastamaan sinut
vihollisten käsistä, ja tämä on fakta, että tätä varten Hän
nimenomaan tuli maan päälle. Siispä luota Häneen. Anna asiasi
täydellisesti Hänelle, ja usko, että Hän ymmärtää; ja yhtäkkiä
huomaat, että Hän on se, mitä Hän on sanonut olevansa, julista
tätä, että Hän juuri nyt vapauttaa täydellisesti sinut. Juuri
niinkuin sinä uskoit ensin, että Hän pelastaa sinut synnin
syyllisyydestä, koska Hän niin sanoi, usko nyt, että Hän vapauttaa
sinut synnin voimasta, koska Hän on niin sanonut. Anna uskosi
ottaa kiinni Kristuksen voimasta. Sinä olet luottanut Häneen
kuolleena Pelastajanasi, nyt usko Häneen elävänä Pelastajansi.
Juuri yhtä paljon, kuin Hän tuli vapauttamaan sinut tulevasta
tuomiosta, niin Hän myöskin tuli vaputtamaan sinut tämän
hetkisistä kahleista. Juuri aivan samalla tavalla, kun Hän tuli
kantamaan sinun syntisi, niin Hän on tullut elämään Hänen
elämäänsä sinun kauttasi. Sinä olet täysin voimaton yhdessä
sekä toisessa tapauksessa. Et voi vapauttaa itseäsi
synneistä, etkä olisi voinut saavuttanut sinun omaa
vanhurskauttasi. Kristus, ja vain Kristus, voi tehdä nämä
molemmat sinulle, ja sinun osasi molemmissa tapauksissa on
vain yksinkertaisesi antaa Hänen tehdä nämä asiat, ja sitten
uskoa, että Hän sen tekee.

Eräs nainen, joka jo tänään on hyvin korkealla luottamuksen
elämässä, kun hän haki suuressa pimeydessä ja
hämmennyksen keskellä päästä sisälle vapauteen, sanoi
ystävälleen, joka yritti auttaa häntä, "te kaikki sanotte, "hylkää
itsesi, ja luota, hylkää itsesi, ja luota", mutta minä en tiedä
miten. Minä toivon, että sinä voisit tehdä sen, niin että minä voisin
nähdä, kuinka sinä sen teet."

Teenkö minä sen ääneen sinulle?

"Herra Jeesus, minä uskon, että Sinä olet voimallinen ja
halukas vapauttamaan minut tästä tilanteesta ja levottomuudesta,
sekä kahleista elämässäni. Minä uskon, että Sinä kuolit, että
minä vapautuisin, ei vain koskien tulevaisuutta, mutta nyt ja tässä.
Minä uskon, että sinä olet voimakkaampi, kuin Saatana, ja sinä
voit pitää minut, minun suuressa heikkoudessani putoamasta
hänen ansoihinsa tai antautua hänen käskyihinsä. Ja, Herra,
minä aijon luottaa Sinuun, että Sinä pidät minusta huolta. Minä
olen yrittänyt itse pitää itsestäni huolta ja olen täysin
epäonnistunut ja riutunut. Minä olen täydellisen avuton; niin nyt
minä luotan Sinuun. Minä annan itseni kokonaan Sinulle; enkä
pidä mitään itselläni. Ruumis, sielu ja henki, minä annan kaiken
sen Sinulle, mitätön saven palanen, että voit tehdä Sinun
rakkaudellisen tahtosi mukaan. Ja nyt, minä olen Sinun.
Minä uskon, että sinä otit vastaan sen, minkä minä annoin
nyt sinulle; minä uskon, että tämä köyhä, heikko, typerä
sydän on nyt vallattu Sinulla, ja Sinä olet jopa tällä sekunnilla
alkanut tekemään työtäsi minussa, että Sinun hyvä tahtosi
tapahtuisi. Minä luotan täydellisesti Sinuun.

Oletko sinä pelokas ottamaan tämän askeleen? Näyttääkö
se liian yhtäkkiseltä, kuin hyppäisit jonnekkin pimeään?
Etkö sinä tiedä, että uskon askel aina "putoaa kuin
tyhjään (tyhjyyteen), mutta löytää alapuoleltaan kallion?



amen

©2017 kotipolku - suntuubi.com