Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Uskoon tuloni

  

 Voin kirjoittaa tähän  oman uskoontulo tarinani.
Synnyin ja kasvoin Itä -Suomeen,yhdeksän lapsisen perheen kuopukseksi.
Vanhempani olivat uskossa ja tavallaan hyvinkin tiukkoja kasvatuksessaan.
Kiellettyjä olivat kaikki maalliset laulut(renkutukset) jopa kansanlaulutkin.
Kuljin äidin mukana seuroissa ja osallistuin polvirukouksiinkin vaikka en niistä mitään ymmärtänytkään.
No lapsuus meni suht hyvin,olin kiltti tyttö ja tein kaikki äidin mieliksi.
Tein jopa uskonratkaisunkin eräällä lastenleirillä-äidin mieliksi.
Ongelmat alkoivatkin sitten myöhempänä kun oma tahto alkoi nostaa päätään ja jonkimmoinen auktoriteettikapina.
Olin mukana seurakuntanuorissa,sitten menin Vivamoon rippileirille.
Seuraavaksi äiti laittoi minut kansanopistoon yhdeksi talveksi ja seuraavaksi Raamattuopistoon Kauniaisiin toiseksi talveksi.
Olin kotiseudulla jopa pyhäkoulun opettajana -pari kertaa,se ura tyssäsi siihen.
Kaiken tämän tein äitini takia.
Kun olin nyt päässyt pois kotoa katsomaan muutakin maailmaa,niin minuahan ei enää pidellyt mikään.
Pois oli päästävä,ensin Obbnäsin kautta Helsinkiin ja sieltä Tukholmaan.
Muistan vielä kun ajattelin lähtiessäni että nyt otetaan ilo irti elämästä ja kyllä minä sitten otinkin.
Kaikkea mikä oli ollut kiellettyä ,piti kokeilla ja meno sen mukaista.
En viitsi niistä seikkailuista sen enempää tässä kertoa,muuta kuin alhaalla piti käydä.
Olin Ruotsissa ollessa avioitunut ja saanut kolme lasta.
Koko avioliitto oli täysi fiasko mutta yritin lasten takia kestää koska mielestäni lapset ansaitsevat molemmat vanhemmat.
Vuonna -80 kuoli mun isäni ja olin silloin äitiyslomalla nuorimmaisesta lapsesta.Menin lasten kanssa äitini seuraksi pariksi kuukaudeksi ettei hänen tarvinnut olla yksin.
Sanoin silloin puolileikilläni miehelle etten enää tulekkaan takaisin.
Mies meni takaisin ,mutta hänen työpaikallaan oli lakko ,eikä hän päässyt töihin niin hän tuli takaisin Suomeen.
Mun siskoni asui Turussa,muutimme tänne ja mies jäi lankomiehelle töihin ja vanhin poika alkoi koulun puolikielisenä,ei osannut kumpaakaan kieltä kunnolla ja vähän huonosti molempia.
Mun mies oli alkoholiongelmainen ja kaikki riidat ja muu tressi sairastutti minut kun yritin yksin elättää viisihenkisen perheen.
Tein hurjasti töitä,Mies oli onnistunut sotkemaan asiansa niin ettei saanut puoleen vuoteen mistään rahaa.
Ainakaan minä en niitä rahoja nähnyt koskaan.
Sitten sattui useita pahoja asioita perä,perän jälkeen,mm,mun pojat oireilivat.
Vanhempi sekaantui kioskimurtoon ja nuorempi joutui pidätetyksi oudosta porukasta joka oli varastanut auton ja jotain rötöstelleet.
Työpaikkani omistaja vaihtui ja viimeksitulleet rationalisoitiin pois,minä mukaan lukien.
Sain kyllä toisen työpaikan ,mutta palkka oli puolta huonompi,enkä enää pystynyt hoitamaan raha-asioita entiseen malliin.
Ylivelkaannuin,laskut kasaantuivat,olin aivan loppu ja paniikissa.
Siis kaikki minkä varaan olin rakentanut elämäni,kaikki kaatui kuin korttitalo,yksi toisensa jälkeen,matto kiskaistiin alta pois.
Siihen aikaan sairastuin ,ääni katosi mutta palasi jonkun ajan ,kuluttua kadotakseen taas.
Puhuminen muuttui hirveän työlääksi ja voimia vieväksi.
Jotkut reagoivat tressiin vatsalla,jotkut saavat migreenin tai jotain muuta vastaavaa,mun meni ääni.Pysyvästi.
Kaiken tämän kaaoksen keskellä lähdin uskovan työkaverin kanssa Juntusen ja Jalovaaran kokoukseen kun olin kuullut ihmeparantumisista.
Lääkärit olivat jo tehneet kaikkensa mitä ihminen voi tehdä.
Aloin juosta erilaisissa kokouksissa etsien parannusta ääneeni ja itkin aivan hervottomasti.
Samoihin aikoihin tuli myös avioero voimaan.En yksinkertaisesti enää jaksanut muuta kuin itkeä ja itkeä ja itkeä niin että ihmettelin mistä niitä kyyneliä oikein riitti.
Olin tilanteessa jossa kaikki muut tiet olivat jo tukossa,ainoat tiet olivat joko suoraan alas,tai suoraan ylös,valitsin viimeisemmän.
Tiesin että Jumala kutsuu ja tiesin että tämä kutsu on mun kohdallani viimeinen.
Enää en uskaltanut paetaJeesusta.
Oli helluntailaisten teltta Kupittaalla ja Carlos Anakondia piti sarjaa.
Menin ystäväni kanssa sinne,istuin kuin liimattuna,välillä iski pakokauhu,äkkiä pois täältä.
En vain saanut itseäni irti penkistä ja itkin kuin vesiputous koko ajan.
Se oli kolmen päivän sarja muistaakseni,en mennyt eteen vaan sanoin Jumalalle että jos huolit mut niin tässä mä oon,ota mut.
Viimeisenä iltana tuli hätä,tää loppuu nyt,mitä mä sit teen?
Silloin uskaltauduin ystäväni kanssa eteen.
Eräs helluntai-veli tuli rukoilemaan ja tunsin kuin lämmin tuulenpuuska tuli päin kasvojani.
Menin kaksinkerroin kuin likkuveitsi ja tuntui kuin sähkövirta olisi kulkenut päästä vatsaan.
Pelästyin hieman sitä ja alion taas itkemään ihan hysteerisenä.
Kuitenkin sen hetken jälkeen oli aivan toisenlainen olo,rauha oli tullut.
Itkin vielä monta vuotta senkin jälkeen mutta se oli hyvää itkua ja jatkuu joskus vieläkin.
En nyt ihan ilmassa leijaillut mutta tiesin että sillä hetkellä mun elämäni teki täyskäännöksen.
Kiitos Herralle Jeesukselle!
Hän on uskollisesti kantanut karikoiden yli,joskus mennään nenä maata viistäen mutta koskaan en ole yksin.
Jeesus on mun kanssani,tuntui miltä tuntui ja Hän on voimallinen viemään mut perille asti.
  ivybar.gif 
Tupakasta eroon.
Haluaisin tässä kertoa tuon jutun kuinka Jumala vieroitti tupakasta,tai paremminkin otti pois tupakan.
Olin melkein ketjupolttaja jo siinä vaiheessa kun uskoon tulin ja neljä vuotta siinä meni taistellessa sen kanssa.
Halu oli lopettaa mutta ei kykyä.
Mitä enemmän yritin lopettaa,sen enmmän poltin.
t162.gif
Muistan kuinka olin noin viikon polttamatta ja sain suuni täyteen kipeitä rakkuloita.
Heitin usein loppuaskin roskiin mutta ei mennyt kuin korkeintaan 10 minuuttia niin olin jo ostamassa uutta.
Tuskastuin ja turhauduin jo ja huokaisin mielessäni Herralle että "jos et sinä tartu asiaan niin minä en tähän ikinä pysty".
Menin sitten illalla Turun Martin kirkkoon ja jo alkurukouksen aikana Tuulalle tuli tiedonsanat että "Jumala tempaa joltakin nyt tupakan pois ja näen että se suorastaan lentää".
Tuo kolahti minulle,tiesin että se oli minulle ja kiittelin siinä vaan penkissä että; "Kiitos,kiitos,Herra,jo oli aikakin".
bible-devil.gif 
Samalla sain mieleeni myös kuin pisteenä iin päälle raamatun sanat;"Gal.5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."
Siitä päivästä lähtien en ole savuakaan vetänyt,enkä edes kärsinyt vierotusoireista.
Se oli kerrasta poikki ja todella lensi.
Silloin tapahtuu kun Jumala tarttuu asioihin,minä en olisi koskaan itsessäni tähän pystynyt,mutta Jumala pystyy mihin vaan.
Kiitos Herralle!
Amen
ivybar.gif
AJATUKSIANI

oiuhn.jpg

 

Olen viimeaikoina ihmetellyt kovasti nykyistä suuntausta . Mistään ei saa sanoa tai varoittaa,heti tulee kasapäin kiviä niskaan. Tuleeko kaikista touhotuksista hyväksyttäviä kun niiden eteen laittaa sanan "kristillinen"Tai "kristitty"? On jos jonkinmoista touhua ja touhotusta. On"kristillistä"rockia,"kristillistä"joogaa,"kristittyjö"homoja(!!!???). Tai miltä kuulostais "kristillinen "porno? Tekeekö se yksi pieni sana siitä hyväksyttävän? Herättääkö tämä teissä mitään ajatuksia? Ei voi muuta kuin sanoa että Herra armahda!

sheepherd.jpg 

 

©2017 kotipolku - suntuubi.com