Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
ONKO JUMALA KAIKESSA?

 

Hannah Whitall Smith

(1832-1911)

 

Suomennos: Reija Becks

 

(Ote artikkelista, jonka löytyy kokonaisuudessaan täältä: www.InChristInternational.com)

 

 

Yksi kristityn suurimmista esteistä, kun hän pyrkii horjumatta elämään täysin Jumalalle antautunutta elämää, on vaikeus nähdä Jumala kaikessa. Ihmiset sanovat: ”Voin helposti alistua siihen, mitä tulee Jumalalta, mutten voi alistua ihmiseltä tulevaan, ja useimmat koettelemuksistani ja risteistäni tulevat ihmisten välityksellä.” Tai sanotaan: ”Toki voidaan puhua Jumalaan luottamisesta, mutta kun jätän asian hänelle, tulee varmasti ihminen, joka sotkee kaiken. Ja vaikka minun ei ole vaikeaa luottaa Jumalaan, minun on kyllä perin vaikeaa luottaa ihmisiin.”

 

Ongelma ei ole luuloteltu, vaan elintärkeä, ja jos sitä ei voida ratkaista, uskonelämä on vain mahdotonta ja haaveenomaista teoriaa, sillä elämässä melkein kaikki tulee meille ihmisten välityksellä, ja useimmat koettelemukset ovat jonkun ihmisen epäonnistumisen, tietämättömyyden, huolimattomuuden tai synnin seurausta. Tiedämme, ettei Jumala voi olla näiden alkuunpanija, ja kuitenkin, ellei hän ole vaikuttava tekijä niissä, kuinka voimme sanoa niistä hänelle: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”?

 

Mitä hyötyä sitä paitsi on luottaa asiamme Jumalalle, jos ihmisen kuitenkin sallitaan tulla sotkemaan ne? Ja kuinka on mahdollista elää uskosta, jos ihmistekijöillä, joihin olisi väärin ja tyhmää luottaa, on hallitseva vaikutus elämämme muovautumisessa?

 

Lisäksi asioissa, joissa voimme nähdä Jumalan käden, on aina ihanuutta, joka lohduttaa, silloin kun se haavoittaa. Mutta ihmisten aiheuttamat koettelemukset ovat täynnä katkeruutta.

 

Meidän on nähtävä Jumala kaikessa ja vastaanotettava kaikki suoraan hänen kädestään, ilman toisten syiden (engl. second causes) väliintuloa. Ja juuri tähän meidän on päästävä, ennen kuin voimme kokea pysyvää kokonaisvaltaista antautumista ja täydellistä luottamusta. Antautumisemme täytyy olla Jumalalle, ei ihmiselle, ja luottamuksemme täytyy olla hänessä, ei missään lihan käsivarressa, tai muuten epäonnistumme jo ensimmäisessä koettelemuksessa.

 

Nyt törmäämme heti kysymyksen: “Mutta onko Jumala kaikessa, ja onko Raamatussa mitään tukea sille, että kaikki tulee hänen kädestään, ilman että katsomme toisiin syihin, jotka ovat kenties olleet apuna sen aiheutumisessa?”  Vastaan tähän epäröimättä: “Kyllä.” Jumalan lapsille tulee kaikki suoraan Isän kädestä, oli näennäisenä välittäjänä sitten toiminut kuka tai mikä tahansa. Jumalan lapsille ei ole toisia syitä.

 

Mikään ihminen tai mikään ihmisryhmä eikä mikään mahti maassa tai taivaassa voi koskettaa sielua, joka pysyy Kristuksessa, ilman että ensin käy Jumalan kautta ja saa hänen lupasinettinsä. Jos Jumala on meidän puolellamme, ei ole väliä, kuka on kenties meitä vastaan. Mikään ei voi häiritä tai vahingoittaa meitä, paitsi jos Jumala katsoo, että se on meidän parhaaksemme, ja seisoo sivussa antaakseen sen tapahtua.

 

Koko Raamatun opetus vahvistaa tämän ja antaa ymmärtää näin. "Isämme tietämättä ei varpunenkaan putoa maahan."  Jopa päämme hiuksetkin ovat kaikki luetut. Meidän ei tule murehtia mistään, koska Isämme huolehtii meistä. Meidän ei tule kostaa, koska Isämme on ottanut puolustamisemme tehtäväkseen. Meidän ei tule pelätä, sillä Herra on puolellamme. Kukaan ei voi olla meitä vastaan, koska hän on puolellamme. Meiltä ei puutu mitään, sillä hän on Paimenemme. Kun kuljemme virtain poikki, ne eivät hukuta meitä ja kun käymme tulen läpi, se ei polta meitä, koska hän on kanssamme. Hän sulkee leijonien suut, niin etteivät ne vahingoita meitä. ”Hän pelastaa ja vapahtaa.” ”Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan.” Ihmisen sydän on hänen käsissään ja ”kuin vesiojat hän taivuttaa sen kunne tahtoo.” ” Hän hallitsee kaikkia pakanakansain valtakuntia. Hänen kädessään on voima ja väkevyys, eikä kukaan kestä hänen edessään.” ” Hän hallitsee meren raivon; kun sen aallot kohoavat, hän ne asettaa.” ”Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet. “Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä.”

 

”Jos näet köyhää sorrettavan sekä oikeutta ja vanhurskautta poljettavan maakunnassa, niin älä sitä asiaa ihmettele; sillä ylhäistä vartioitsee vielä ylhäisempi, ja sitäkin ylhäisemmät heitä molempia.”

 

”Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"

 

”Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. ”

 

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.  Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta.” Minä sanon Herrasta: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.” ”Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani." - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.”

 

Mielestäni nämä raamatunkohdat ja monet muut samanlaiset ratkaisevat lopullisesti kysymyksen, joka koskee toisten syiden valtaa Jumalan lasten elämässä. Ne ovat kaikki Isämme hallinnassa, eikä mikään voi sattua meihin niin, ettei hän tietäisi siitä ja sallisi sitä. Teko saattaa saada alkunsa ihmisen synnistä, ja siksi itse asiasta ei voida sanoa, että se on Jumalan tahto, mutta siihen mennessä, kun se yltää meihin, siitä on tullut Jumalan tahto meille, ja meidän on hyväksyttävä se suoraan hänen kädestään tulevana. Kukaan ihminen tai ketkään ihmiset, mikään mahti maassa tai taivaassa ei voi satuttaa sielua, joka pysyy Kristuksessa ilman, että ensin käy hänen kauttaan ja saa hänen hyväksymisensä sinetin. Jos Jumala on puolellamme, ei merkitse mitään, kuka on meitä vastaan, sillä mikään ei voi häiritä tai vahingoittaa meitä ilman, että hän pitää huolta, että se on meidän parhaaksemme ja seisoo syrjässä antaen sen tapahtua.

 

Isän tai äidin huolenpito lapsesta on vaimea kuva tästä. Jos lapsi on isän sylissä, mikään ei voi satuttaa lasta ilman, että isä sen sallii, ellei hän sitten ole liian heikko estämään sitä. Ja jos niin kävisikin, hän kärsii vahingon ensin itse, ennen kuin antaa sen kohdata lasta. Ja jos maallinen isä pitää näin huolta avuttomasta pienokaisesta, kuinka paljon enemmän Taivaallinen Isämme, jonka rakkaus on äärettömästi suurempi ja jonka voimaa ja viisautta ei koskaan voi voittaa! Pelkäänpä, että on ihmisiä, jopa Jumalan lapsia, joiden mielestä Jumala yltää hellyydessä, rakkaudessa ja huolenpidossa hädin tuskin samaan kuin he itse ja jotka salaa ajatuksissaan syyttävät häntä laiminlyönneistä ja välinpitämättömyydestä, jollaisiin he itse ajattelevat olevansa kykenemättömiä. Totuus on, että hänen huolenpitonsa on äärettömästi parempi kuin mikään ihmisen huolenpito ja että hän, joka laskee jopa päämme hiukset ja jonka tietämättä varpunenkaan ei putoa, huomaa pienimmätkin asiat, jotka voivat vaikuttaa hänen lastensa elämään, ja säätelee niitä oman hyvän tahtonsa mukaan, oli niiden alkuperä sitten mikä tahansa.

 

Näitä esimerkkejä on lukemattomia. Esimerkiksi Joosef. Mikä olisi voinut päällisin puolin näyttää selvemmin olevan synnin seurausta ja täysin vastoin Jumalan tahtoa kuin se, että Joosef myytiin orjuuteen? Ja kuitenkin Joosef siitä puhuessaan sanoi: ”Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." Tietenkin järjen kannalta ajatellen juuri Joosefin ilkeät veljet lähettivät hänet Egyptiin, ja silti Joosef, joka katsoi asiaa uskon silmin, saattoi sanoa: ”Jumala lähetti minut.” Veljet olivat epäilemättä tehneet vakavan synnin, mutta siihen mennessä, kun se vaikutti Joosefiin, siitä oli tullut Jumalan tahto hänelle ja se oli todellisuudessa koko hänen elämänsä suurin siunaus, vaikkei se ensin näyttänytkään siltä. Ja näin näemme, kuinka Herra voi muuttaa jopa ihmisen vihan ylistyksekseen ja kuinka kaikki asiat, jopa toisten synnit, voivat vaikuttaa yhdessä niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.

 

Opin tämän läksyn käytännössä monta vuotta ennen, kuin tiesin sitä koskevasta hengellisestä totuudesta. Osallistuin rukouskokoukseen, jonka aiheena oli ”Lisää raamatullista pyhyyttä”, kun tuntematon rouva nousi puhumaan. Katsoin häntä miettien, kuka hän mahtoi olla, enkä aavistanutkaan hänen tuovan sanoman, josta sieluni saisi loistavan opetuksen. Hän sanoi itsellään olleen suuria vaikeuksia elää uskonelämää niiden toisten syiden takia, jotka näyttivät hänestä vaikuttavan melkein kaikkeen häntä koskevaan. Asia vaivasi häntä niin paljon, että lopulta hän alkoi anoa Jumalaa opettamaan hänelle totuuden siitä, oliko Jumala todella kaikessa vai ei. Rukoiltuaan tätä muutaman päivän ajan hän sai näyn, niin kuin hän sitä nimitti. Hän luuli olevansa pilkkopimeässä paikassa, ja häntä kohti tuli etäältä kirkas hahmo, joka pikkuhiljaa ympäröi kokonaan hänet ja kaiken hänen ympärillään. Kun hahmo lähestyi, ääni tuntui sanovan: ”Tämä on Jumalan läsnäolo. Tämä on Jumalan läsnäolo.” Kun läsnäolo ympäröi ja verhosi hänet, kaikki suuret ja kamalat asiat elämässä näyttivät menevän hänen editseen – sotivat armeijat, ilkeät ihmiset, raivoavat pedot, myrskyt ja kulkutaudit, synti ja kaikenlainen kärsimys.

 

Hän kavahti kauhuissaan ensin taaksepäin, mutta näki sitten pian, että Jumalan läsnäolo ympäröi ja verhosi kutakin näistä niin, ettei edes leijona pystynyt ojentamaan tassuaan tai luoti lentämään ilman halki, ellei Jumalan läsnäolo siirtynyt pois tieltä salliakseen sen. Ja hän näki, että vaikka tämä ihana läsnäolo oli ohuen ohut kerrostuma hänen itsensä ja mitä kauheimman väkivallan välissä, hiuskarvakaan ei voinut mennä epäjärjestykseen hänen päässään, eikä mikään sattua häneen ilman, että läsnäolo antoi tilaa päästääkseen pahan läpi. Sitten kaikki pienet ja harmilliset asiat elämässä kulkivat hänen editseen, ja samoin hän näki, että ne olivat kaikki Jumalan läsnäolon ympäröimät, niin että mikään vihainen katse, tyly sana tai pienkään koettelemus ei yltänyt häneen, ellei Jumalan läsnäolo siirtynyt pois tieltä päästääkseen ne läpi.

 

Hänen ongelmansa ratkesi. Hänen kysymykseensä vastattiin lopullisesti. Jumala oli kaikessa, ja naiselle ei siitä lähtien ollut toisia syitä. Nainen näki, että hänen elämänsä tuli hänelle päivittäin ja hetkittäin suoraan Jumalan kädestä, olivat ne välittävät tekijät, jotka saattoivat näyttää kontrolloivan sitä, mitä tahansa. Koskaan enää hänellä ei ollut mitään vaikeuksia suostua Jumalan tahtoon ja luottaa horjumatta hänen huolenpitoonsa.

 

Jos katsomme näkyviä asioita, emme kykene ymmärtämään tätä salaisuutta. Mutta Jumalan lapsia kutsutaan katsomaan ei ” näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” Jos voisimme nähdä luonnollisilla silmillämme hänen näkymättömät voimansa ympäröimässä meitä joka puolelta, vaeltaisimme tässä maailmassa järkkymättömässä linnoituksessa, jota mikään ei koskaan voisi kukistaa tai lävistää, sillä ”Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.”

 

Elisan kokemus on hätkähdyttävä esimerkki tästä. Syyrian kuningas soti Israelia vastaan, mutta profeetta esti jatkuvasti hänen ilkeät suunnitelmansa, ja lopulta kuningas lähetti armeijansa profeetan omaan kaupunkiin varta vasten ottamaan profeetan vangiksi: ”Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin.”

     

Tämä oli se, mitä nähtiin. Profeetan palvelija, jonka silmät eivät vielä olleet avautuneet näkemään näkymättömiä, pelästyi: ”Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: "Voi, herrani, mitä me nyt teemme?" Mutta hänen herransa pystyi näkemään näkymättömiä asioita ja vastasi: ”Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa." ja sitten hän rukoili sanoen: ’"Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.’

 

Jumalan läsnäolo on linnoitus hänen omilleen. Mikään ei kukista sitä. Hänen läsnäolossaan jumalattomat hukkuvat, maa järisee, vuoret sulavat kuin vaha, kaupungit kukistuvat. ”Taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä.” Ja tämän läsnäolonsa salaisuuteen hän on luvannut piilottaa lapsensa ihmisylpeydeltä ja kielten kiistoilta. "Minun kasvoni käyvät sinun kanssasi”, hän sanoo ”ja minä vien sinut lepoon." (engl. käännöksen mukaan)

 

Toivon vain, että olisi mahdollista saada jokainen kristitty näkemään tämä totuus yhtä selvästi kuin minä näen sen, sillä olen vakuuttunut, että se on ainoa johtolanka täysin levolliseen elämään. Mikään muu ei mahdollista sielun elämistä vain nykyhetkessä, huomisesta huolehtimatta, niin kuin meitä käsketään tekemään. Mikään muu ei poista kaikkia uhkakuvia ja ”entä jos”-ajattelua kristityn sydämestä ja mahdollista sitä, että kristitty voi sanoa: ”Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani”. Pysyessämme Jumalan läsnäolossa, meillä ei ole riskejä.

 

 

 

   amen amen

©2017 kotipolku - suntuubi.com