Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Herätyksen realiteetteja

Kirjoittanut:
Greg Austin

Suomentanut:
Tiina Rekula

Tänä keväänä tulee niin paljon ääntä ja aktiviteettia Lakelandista Floridasta että olisi vaikea löytää maailmankolkkaa joka ei olisi kuullut siitä mitä kutsutaan “vuodattamiseksi”. Suurta innostusta herättää mahdollisuus että puhkeaisi herätys, joka täyttää tulvan tavoin Yhdysvallat ja maanpiirin Jumalan kunnialla. Rukoilen että se on sitä mitä tulee tapahtumaan. Mutta hetkeksi, sallikaa minulle lyhyt kävelyretki ajassa taaksepäin.



Lupaan etten kiertele ja matkalla saattaa itse asiassa olla ”kultaa” jossain.


15 vuotta sitten olin menestyvän 600-700 henkeä käsittävän seurakunnan vanhempi pastori. Meillä oli seurakuntana kaikki ”menestyksen tavaramerkit”; kasvava jäsenmäärä, puoliammattilainen ylistysohjelma, kasvavasti hyvin rahoitettu lähetysohjelma, ammattilaishenkilökunta. Olin ollut ammattimaisessa palvelutyössä 22 vuotta, tunsin että minulla oli hyvin hanskassa kaikki pastoraalisen työn keinot. Saatte kuvan asiasta, joten menen eteenpäin.



Olimme ulkonaisesti täydellinen evankelinen seurakunta: oli vain yksi, räikeä puute: Harvoin, jos koskaan, olimme silminnäkijöitä sille mitä kutsuisin aidoksi, laadultaan raamatulliseksi Jumalan ihmeeksi.


Voi, kyllä meillä oli meidän rukousvastauksemme, todistuksemme Jumalan uskollisuudesta ja satunnainen sielu joka vastaanotti Jeesuksen Vapahtajakseen kokouksissamme.



Mutta jatkuvasti huomasin että rikkinäisiä ihmisiä käveli jumalanpalveluksiimme, toivoen, rukoillen, tarviten epätoivoisesti Jumalaa parantamaan heidän murskaantuneita ja haavoittuneita sydämiään. Ja katselin näiden samojen ihmisten marssivan jonossa ulos kokouksistamme joka sunnuntai ilman ihmeitä ja paljon vähemmän toivon kanssa kuin mitä heillä oli ollut tullessaan.


Jotenkin tiesin että tarvittiin muutosta; että minä tarvitsin tuoreen kosketuksen taivaasta, tuoreen voitelun - kutsu sitä miksi tahdot, henkilökohtaisesti janosin yhä epätoivoisemmin sitä että Jumala koskettaisi minua, uudistaisi, antaisi uuden voiman hengelleni Pyhän Henkensä kautta.



Kaksi vuotta huusin Herraa yksityisesti ja lisääntyvästi julkisesti että Jumalan käsi koskettaisi minua jälleen. Ja kahden vuoden ajan katsoin nälkäisten ja epätoivoisten ihmisten pysyvän nälkäisinä ja epätoivoisina.



Ja sitten eräänä sunnuntaina jonka odotin olevan tyypillinen päivä joka ei olisi erilainen kuin kaikki sunnuntait ennen ja siitä eteenpäin, jotain dramaattista ja täysin odottamatonta tapahtui; Jumala tuli keskellemme.


Ei niin, ettei hän olisi ollut siellä kaiken aikaa mutta tänä sunnuntaina Jumala astui sisään ja alkoi ottaa kontrollia tavalla jota en ollut koskaan tuntenut tai edes tiennyt olevan mahdollista. Kirkkomme alkoi kokea Jumalan kirkkauden tulvaa ja uusien ihmisten tulvaa. Pian palvelimme yli kolmea tuhatta ihmistä joka viikko. Se oli uskomatonta aikaa.


Kirjoitin noista päivistä ja päivistä jotka seurasivat kirjassa, jonka otsikko oli Heräämisen voitelu. Ne olivat uskomattomia aikoja seurakuntamme keskellä ja kaupungissamme kun Jumala alkoi systemaattisesti tehdä itseään tunnetuksi seudullamme Pelastajana, Huolenpitäjänä, Parantajana, Vapauttajana, Uudistajana ja Herrana.



Olimme ”herätyksessä”, niin ajattelimme. Tarvittiin vain pieni vihje tuulenpuuskasta, ja jo julistimme olevamme pyörremyrskyssä – koska emme olleet koskaan kokeneet täyttä taivaasta tullutta vierailua.
Mutta Jumala oli liikkeellä sydämissämme, perheissämme, seurakunnassamme ja kaupungissamme.


Ja sitten tuho alkoi. Synnit alkoivat ilmestyä kuin halkeamat täydellisesti lasketussa perustuksessa.

Korruptio, uskottomuus, röyhkeys – kaikki alkoivat nostaa rumia päitään keskellämme, ja ei kestänyt kauaa kun joku julisti: ”Tämä ei voi olla Jumalasta – katsokaa kaikkia syntejä joita tämä herätys tuottaa!”

Ja näytti siltä että se oli tarkalleen mitä tämän ”herätyksen ” hedelmä olisi – synti; ruma, röyhkeä, kuolemaa tuottava synti. Kuinka Jumala voisi mitenkään olla tekemisissä sellaisen kanssa mikä tuotti hengellistä kuolemaa?

Ja sitten, todellisuus iski kuin lekalla päähän niitä jotka halusivat kuunnella ja avata silmänsä; Tämä Jumalan liikehdintä, tämä taivaan kosketus ei ollenkaan tuottanut syntiä - se vain pelkästään paljasti sen!

Me “uskonnolliset” olimme tulleet taitaviksi naamioimaan syntimme ja peittämään epävanhurskautemme. Olimme eksperttejä näyttämään pyhää naamaa samalla kun piilotimme epäpyhän sydämen, ja kun Jumala saapui näyttämölle, koska Hän on valkeus, kaikki pimeys riisuttiin pois ja saatoimme selvästi nähdä mitä olimme – kurjia teeskentelijöitä Hänen majesteettinsa, kirkkautensa ja pyhyytensä valtaistuimelle.


Jotkut meistä selvisivät hengissä noista päivistä (vaikkakin ”kuolemaksi” kutsutun portin kautta) ja jotkut eivät. Näimme kuinka tapahtui avioeroja, työpaikkoja menetettiin, lapsia haavoittui, ja kokonaisia palvelutehtäviä tuhoutui. Ja ne jotka epäilivät tämän ”Jumalan liikkeen” todenperäisyyttä, olivat vahingoniloisia, pilkkasivat ja heristivät (epä)pyhiä sormiaan sille minkä näkivät ”vääräksi herätykseksi”.


Mutta se ei ollut väärää. Se oli totinen tosi. Merkki todellisuudesta ei ollut pelastuneiden sielujen tai parantuneiden ruumiiden tai yhteen saatettujen perheiden määrä; todenperäisyyden merkkimme oli se että Pyhä Henki käsitteli Hänen ruumiinsa rikkomuksia. Hän teki hengellistä kirurgiaa, leikkasi pois synnin syöpää ja puhdisti meitä kapinallisuuden tulehduksesta. Jumala oli ”kotona” ja oli kodin siivouksen aika.



Tänään katson niin monen kallisarvoista elämää joka tuli läpi sen ajan tulen – turmelus pois poltettuna, nyt he eivät enää kanna palaneen lihan löyhkää vaan elämän tuoksua. Armossaan, Jumala käsitteli kovalla kädellä syntejämme ja sitten uskomattoman armonsa tähden uudisti monet meistä paremmalle paikalle, paljon alemmas kuin missä olimme aikaisemmin olleet.

Ja se tuo minut nopeasti takaisin nykyisyyteen, ja niiden luo jotka toivovat että nykyiset virtaukset ympäri maailmaa olisivat se Iso juttu. Monet käyttävät termejä ”herätys” tai ”toinen aalto”. Jotkut sanovat että tämä on se suuri vuodatus taivaasta joka kerää viimeisen sielujen sadon Kuninkaalle.


Toivon että kaikki nämä ovat oikeassa. Mutta pyydän, sallikaa kovasti korvennetun pyhän tarjota rohkaisun sana: jos haluatte herätystä, olkaa valmiita seurauksiin. Hankkiutukaa alttarille ja tehkää parannus – tarkoitan sitä, rehellistä, kokonaista ja täydellistä parannusta. Sydän on toivottoman paha, eikä kukaan sitä täysin tunne. Jumalan täytyy tehdä syvää sydänkirurgiaa jokaisen elämässä joka haluaa pysyä pystyssä Hänen tulemisensa päivänä. Kun olet tehnyt parannusta, mene kenen tahansa ja jokaisen luo jota olet vahingoittanut, loukannut, satuttanut tai jonka elämää olet sekoittanut uskonnollisella asenteellasi tai epäherkällä hengelläsi ja pyydä heidän anteeksiantamustaan.


Jos elät synnissä – missä tahansa synnissä ja minkä tahansa asteisessa – hylkää se. Käänny pahoilta teiltäsi ja juokse täysillä Isän sydämelle. Kun Jumala tulee pyhään temppeliinsä, Hän ensin puhdistaa sen ennen kuin Hän käy asumaan siinä. Hänen puhdistuksensa merkitsee aina kuolemaa: kuolemaa itselle, kuolemaa synnille, kuolemaa omille teillemme, tavoillemme ymmärtää ja haluillemme.

Me haluamme kuulla Taivaan kutsun, ”Tulkaa ja aterioikaa”. Se, mitä kuulemme sen sijaan, on ”Tulkaa ja kuolkaa”.



Viimeinen sana rohkaisuksi: Kuolema on tie elämään ”…ellei nisunjyvä putoa maahan ja kuole se jää yksin mutta jos se kuolee, se kantaa paljon hedelmää.”

©2017 kotipolku - suntuubi.com