Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
 
bdiv906.gif picture by Opri
Sirkku Kalevin kirjoitus Aamusetissä 19 joulukuuta 2001

Rauhaisan joulumme hurja menneisyys

Me suomalaiset hiljennymme joka vuosi viettämään joulua Kristuksen syntymän muistoksi. Tarkemmin katsottuna tällä valon juhlalla on kuitenkin synkkä ja mystinen menneisyys. Joululla ei alkujaan ollut mitään tekemistä Jeesus-lapsen kanssa, vaan monilla joulunviettoon liittyvillä tavoilla ja menoilla on puhtaasi pakanallinen tausta.


Nykyisen joulun juuret löytyvät vuosituhansia vanhasta Baabelin ei Babylonin okkulttisesta uskonnosta. Baabelin kuningatar Semiramis hallitsi noin 800 eKr. Semiramis puolisoineen perusti Baabelin uskonnollisen järjestelmän, jota kutsuttiin Baalin palvonnaksi. Kuningatar Semiramis korotti itsensä taivaan kuningattareksi ja julisti poikansa Tammuksen ruumiillistuneeksi auringon jumala Baaliksi. Semiramis määräsi poikansa syntymäpäivää juhlittavaksi.
Koska Tammus oli auringonjumala, sopi hänen syntymäpäiväkseen erinomaisen hyvin
joulukuun 25 päivä. Silloihin aurinko alkaa, talvipäivän seisauksen jälkeen, jälleen nousta korkeammalle ja päivä pidetä. Tammuksen syntymäpäivästä tuli vuotuinen juhlapäivä, jolloin juopoteltiin ja uhrattiin lapsia Baalille. Baaliin juontaa myös kotoisen joulukuusemme historia. Ikivihreä puu omistettiin Tammukselle ja koristeltiin pyöreillä palloilla, jotka symbolisoivat aurinkoa.

Roomalaiset omaksuivat Baalin palvonnan.

Rooman sotajoukot omaksuivat valloitettujen kansojen uskontoja retkillään ja toivat Baalin palvonnan. Isis- ja Mithra-kultit mukanaan Roomaan. Muinaiset roomalaiset juhlivat voittamatonta auringonjumalaansa 25 joulukuuta sekoittaen siihen persialaisen (iranilaiset) Mithra-kultin veriuhreja ja ´pyhiä juomia´

300-luvulla hallinnut keisari Konstantinus tarvitsi poliittisista syistä kristittyjen vaikutusvaltaisen joukon tukea. Hän lopetti kristittyjen vainot ja teki lopulta kristinuskosta Rooman valtionuskonnon. Jotta pakanallisten roomalaisten oli helpompi hyväksyä uusi uskontonsa, nimesi Konstantinus entisen pakanallisen Baalin bakkanaalin Kristuksen syntymäjuhlaksi. Keisari Konstantinus, kuten suuri osa roomalaisista palveli kristillisyydestään huolimatta salaa auringonjumalaa. Jeesus-lapsen arvellaan syntyneen jo syys-lokakuun vaihteessa, juutalaisten lehtimajajuhlan aikaan. Siihen vuodenaikaan ovat paimenet vielä kehdolla Beetlehemin seudulla. Mutta eivät enää joulukuussa.

Lisäsävyjä viikinkien mystiikasta.

Kun kristinusko 800-luvulla alkaen levisi Pohjolaan katollisten lähetyssaarnaajien välityksellä vietettiin täällä jo joulua. Viikingit ´joivat joulua´ja toivottivat toisilleen hyvää ja rauhantäyteistä vuotta.

Muinaisen pohjolan pakanalliset asukkaat viettivät joulukuussa suurta sydäntalven uhrijuhlaa olutjuominkeineen. Juhlassa uhrattiin tulevan vuoden sadon ja tulevien urotöiden puolesta tapana oli käyttää karjua uhrieläimenä. Arvaatte varmasti missä muodossa tämä vanha perinne nykypäivänä esiintyy.
Sydäntalven uhrijuhla kristillistetään

Kristinuskon vallatessa sijaa Pohjoismaissa, yhdistyivät katollinen joulu ja viikinkien uhrijuhla Jälleen kerran sulautui kristinuskooon uusia pakanallisia riittejä. Pakanat määrättiin viettämään joulujuhlaansa samaan aikaan kuin kirkko vietti omaa Kristuksen messuaan (Christ´s Mass)
Sydäntalven juhla piti liittää Jeesus lapsen syntymään ja olut pyhittää Kristukselle. Joulu sai nimellisesti uuden sisällön , mutta samat vanhat tavat ja menot säilyivät. Eipä ihme että 1100-luvulta, asti löytyy pohjoismaissa lakeja, meidän turkulaisten niin hyvin tuntemasta. JOULURAUHAN julistuksesta. Tällaisia lakeja ja säädöksiä on saattanut tarvita hillitsemään hurjinta juhlintaa.




Joulun Cocktail

3 osaa Baalin palvontaa
2 osaa Mithra-kulttia
1 osaa Saturnaalia bakkanaalia
3 osaa Viikinkien sydäntalven juhlaa
3 dashia ostohysteriaa
1 dashia alkuperäistä kristinuskoa

Ravistetaan Pohjolan jäiden kera.
Kaadeta kristallilasiin. Koristellaan välkkyvin valoin.
Pinnalle ripotellaan hyppysellinen hyvää tahtoa.

bdiv906.gif picture by Opri

Helsingin sanomat lauantaina 22 joulukuuta 2001

Kirjoittaja Mika Rissanen
joka opiskeli tuohon aikaan latinaa ja historiaa Jyväskylän yliopistossa.

ROOMAN PIMEÄN JUHLASTA JALOSTUI JOULU

Vuoden pimein aika on läpi historian innostanut kansoja juhlan viettoon. Muinaisilla roomalaisilla talven sydämeen ajoittuu Saturnalia-juhla, jonka perintö elää yhä voimakkaasti jouluvietossamme Jo pakanallisessa Roomassakin joulukuun 17 ja 23 päivien välillä koristeltiin puita, vaihdettiin lahjoja ja pidettiin tonttumaista lakkia. Nimensä mukaisesti Saturnaalia oli omistettu Saturnus-jumalalle. Roomalaiset itse pitivät Saturnusta eräänä vanhimmista jumalistaan. Häntä palvottiin maanviljelyksen suojelija ja menneiden aikojen valtiaana.

Roomalaiset myytit kertovat muinaisesta kulta-ajasta. jolloin Saturnus oli koko maailman hallitsija. Kaikkialla oli tuolloin vallinnut rauha, vauraus ja tasavertaisuus, jotka jäivät unholaan uusien jumalten noustessa valtaan.
Saturnaalia on eräänlainen paluu myyttiseen kulta-aikaan talven pimeyden ja kylmyyden keskellä. Työnteko keskeytettiin riidat pyrittiin sopimaan ja ihmisten kesken vallitsi hyvä tahto.

Saturnaalia vietettiin useimmista roomalaisista juhlista poiketen varsin epävirallisesti. Valtiovalta osallistui juhliin vain niiden ensimmäisenä päivänä. Saturnuksen temppelin edustalla pidettiin uhritoimitus, jonka jälkeen järjestettiin yleisin varoin suuret pidot. Juhlapäivinä perheiden sisäinen hierarkia oli kumottu, Isännät palvelivat orjiaan Myös perheiden välinen luokkajako hälveni. Senaattorit ja muut kaupungin silmäätekevät kohtelivat rahvasta vertaisinaan. He eivät pukeutuneet perinteiseen edustusasuunsa toogaan vaan kulkivat varattomampien tavoin yksinkertaisimmissa ja helposti kannettavassa asuissa. Useimpien juhlapukeutumiseen kuului myös kartiomainen lakki, jota vain vapautettu orjat muutoin kantoivat. Juhlatunnelmaa loivat kadunvarren puihin ripustetut koristeen aurinko. ja tähtisymbolit sekä leivonnaiset.Juhlien ajaksi valittiin kaupungissa väärä kuningas. jonka seitsenpäiväinen hallituskausi sujui hilpeissä meikeissä.
Vaikka sopua ja lempeyttä korostettiinkin ei hiljentyminen kuulunut Saturnalian henkeen. Kadulla oli ihmisiä matkalla juhliin tai niistä pois, juhlaa ylistettiin tuttujen ja vieraiden kesken Io Saturnalia!- huudoin.

Pidoissa ei ruuan suhteen nuukailtu. Syksyinen sadonkorjuun antimia tarjoiltiin notkuvilta pöydiltä Saturnuksen kunniaksi. Kaikki huuhdeltiin alas kurkusta viinillä, jonka nauttiminen oli eritoten orjien etuoikeus.
Kunnollinen isäntä lahjoitti talonsa senhetkisille valtiaille vähintään puolen amforan (13 litraa) viiniannoksen itse kullekin. Lahjoja vaihdettiin myös ystävien kesken ja perheen sisällä. Tuttaville tavattiin antaa vahakynttilöitä, jotka symboloivat kasvunsa aloittavaa Aurinkoa. Myös erilaiset herkut kakuista makeisiin ja kirjakääröt olivat suosittuja viemisiä. Lasten suuria suosikkeja olivat puolestaan savinuket. Rooman vaurastuessa keisari Augustuksen ajasta eteenpäin lahjaksi saatettiin ylhäisöpiireissä antaa hopeaesineitäkin. Vierailujen hauskanpidon ja syömisen jälkeen Roomassa koitti paluu arkeen. Koulut ja kaupat avasivat ovensa. orjat menettivät etuoikeutensa.
Myös vahan Saturnuksen oli tullut aika luovuttaa asemansa kaksikasvoiselle Janukselle. joka yhtä aikaa menneeseen ja tulevaan katsovana käynnisti uuden vuoden.

Muiden pakanallisten juhlien tavoin saturnalian perinne oli syvällä kansassa senkin jälkeen, kun kristinuskosta tuli valtionuskonto. Varhaiset kirkkoisät käyttivät nerokkaasti hyväkseen Saturnaliaan liittyviä positiivisia mielleyhtymiä syyllistymättä vähimmässäkään määrin epäjumalan palvontaan. Kristuksen syntymäjuhlaa alettiin 300 luvulla viettää 25 joulukuuta. Monet juhlan tavat siirtyivät luontevasti uuteen ympäristöönsä. Riehakkuus karsiutui tuntemastamme kristillisestä joulusta. Todellinen juhlinta päätyi loppujen lopuksi viikkoa myöhemmin uuteen vuoteen.

bdiv906.gif picture by Opri
 
bdiv906.gif picture by Opri
Tässä on Kalevi Mustosen tekemä artikkeli siitä, milloin Jeshua on syntynyt.

(lainaus)
Toinen todistus Jeshua ha-Mashiach syntymäajasta
Raamatussa ilmoitetaan kuinka esikuvalliset eri tapahtumat täyttyivät. Johannes Kastajan syntymä on ilmoitettu (Luuk. 1:5-24). Pappi Sakarias oli Abian osastoa ja temppelipalveluksessa hänen osastonsa vuoro oli 8:s (1 Aikak. 24:10). Vuodessa oli yhteensä 12 osastoa ja vuoroja 24 (1 Aikak. 27:1-15, 24:1–18). Aabib eli nisank. noin huhtik alkoi vuorot (2 Moos. 12:2, 1 Aikak. 27:1,2).

Temppelipalvelun aikana pappien piti olla koko palvelusaikana JHWH’lle erotettuna temppelissä. Abian osaston palvelusvuoro oli 4:nen kk 8:s vuoro, noin heinäk. (1 Aikak. 24:10). Kun vuoro oli loppu Sakarias meni “kotiinsa”. Aab kk noin elok. Sakariaan vaimo tuli raskaaksi (Luuk. 1:23, 24).

Tästä 9 kk eteenpäin on huhtikuu (nisan), huhtikuussa (nisan) ilmeisesti syntyi Johannes Kastaja.
Syntien sovittajan, hengellisen temppelin (Joh. 2:19–21), Jeshua’n syntymä: Johanneksen äiti Elisabet salasi raskautensa 5 kk (Luuk. 1:24), mutta kuudentena kuukautena se paljastettiin jae 36. samalla enkeli ilmoitti Jeshua’n tulevalle äidille, että hänen kauttansa on syntyvä Jeshua Eloah’in Poika (Luuk. 1:26–35).

Koska pappi Sakariaan vaimo tuli elokuussa (aab) raskaaksi, niin 6 kk eteenpäin on tammikuu (tebet). Enkeli oli Jeshua’n tulevan “äidin” luona tammikuussa (tebet) (Luuk. 1:26) silloin Mirjam tuli raskaaksi (Luuk. 1:34, 35, 37–49). Tammikuusta (tebet) 9 kk eteenpäin tulemme syyskuuhun (tishri).

Paimenet ovat kedolla maalis-syyskuun välisenä aikana, silti Jeshua’n syntymäajaksi kristityt ovat laittaneet joulukuun 25 pv. ks. (Luuk. 2:6–8). Juutalaisilla (tishri) on pyhän vuoden 7:s kk, syys-lokakuu riippuen kuunkierros-
ta ajanmäärittelyyn.

Jeshua ilmeisesti syntyi tishri-kuun 10 pv. esikuvan mukaan syntien sovituspäivänä 3 Moos. 23:24, 27, 32, 3 Moos. 16:29-34, Luuk. 24:44,45. Mitä muuta varten Eloah olisi menneiden tapahtumien asiasisällöt asettanut samoille päiville ja kuukausille, kuin ilmoittaaksensa selvästi lapsillensa tulevat tapahtumat? Ks. Joh. 8:56, Hebr.
9:9, 10. Syntien sovituspäivänä syntyi myös todellinen syntien sovittaja Jeshua Nasaretilainen ha-Mashiach.

Näin se on sopusoinnussa Eloah’in sanan kanssa. Eloah’in lasten ei tarvitse elää tietämättömyydessä. Ps. 25:14, Jes. 34:16, 1 Kor. 2:10, Aamos 3:7, Jes. 42:9, Joh. 16:13, Jes. 46:10, 1 Tess. 4:13, 5:4, 5.

“Ylistetty olkoon meidän Valtiaamme Jeshua Voidellun Eloah ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeshua Voidellun kuolleista nousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastuttamattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaassa on säilytettynä teitä varten, jotka Eloah’in voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmaistavaksi viimeisenä aikana” 1 Piet. 1:3–5. Totisesti tapahtukoon.

Koska Jeshua ha-Mashiach naulittiin puuhun, kuoli, nousi ylös kuolleista?

Kiitän Eloah-Isää, välimieheni Jeshua'n kautta siitä, että olen armosta saanut ymmärrystä tähänkin asiaan.

Kristityt pitää perjantaita Jeshua'n puuhun naulitsemispäivänä, samoin jehovan todistajat.

Aloitamme Jeshua'n ilmoituksesta. “Sillä niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä”
Matt. 12:40.

Seuraavana Vanhan Testamentin vahvistus Jeshua'n ilmoitukselle “Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä” Joona 2:1.

Näiden todistusten perusteella perjantai ei käy Eloah’in Pojan puuhun naulitsemispäiväksi.

Seuraavana katsomme kuinka pitkä on päivä ja yö. 1 Moos. 1:5–19, selviää että yö ja päivä asetettiin jo luomisessa.

Jeshua'n aikana Hänen oman todistuksensa mukaan päivässä on 12 hetkeä eli tuntia Joh. 11:9, jae 10. puhuu yöstä erikseen. Ks. myös Matt. 20:1–12, Luuk. 12:38, Matt. 14:25, Mark. 13:35, Dan.8:14, 1 Moos. 8:22, Apt. 23:23. Niin Danielin kuin Jeshua’nkin aikana oli yö ja päivä yht. 24 tuntia, joka vastasi yhtä vuorokautta. Samoin Paavalin aikana “Yön ja päivän olin minä meren syvyydessä” 2 Kor. 11:25, Vanh. Käänn. Nykyinen käännös “Vuorokauden olen meressä ajelehtinut”.

Ollakseen Raamatun kirjoituksien mukainen, pitää siis saada 3 pv. ja 3 yötä Jeshua'n hautauksesta ylösnousemukseen.

Seuraavana todistamme, koska tämä suuri tapahtuma eli ihmiskunnan lunastus tapahtui. (Joh. 12:1) sanotaan: “Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeshua saapui Betaniaan” jne. Betania oli noin
3 km päässä Jerusalemista. (Joh. 11:18).

Mitä tämä kuusi päivää merkitsee? Tekstistä ilmeni, että kuusi päivää oli enää aikaa pääsiäiseen. Mistä on aloitettava laskeminen että tietäisimme koska oli pääsiäinen? Huom. katso sivulla 12 olevasta kaaviosta, mistä 6 pv lasketaan sekä seuraavaa lisätodistusta
aikaan.

“Niin Hän sanoi heille Menkää ja sanokaa sille ketulle: Katso, Minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä pääsen määräni päähän. Kuitenkin Minun pitää vaeltaa tänään ja huomenna ja ylihuomenna” jne. (Luuk. 13:32, 33). Eli maanantai olisi tänään = 4 pv. tiistai huomenna = 5 pv. Keskiviikko ylihuomenna = 6 pv. eli määränpää.

Israelissa seuraava päivä alkaa illasta eli vuorokausi alkoi noin klo 18.00 jälkeen. (Matt. 26:1,2) on ilmeisesti maanantain ja tiistain välinen aika. Tiistain ja keskiviikon välisenä iltana olisi ollut ehtoollinen eli Israelin aikaa keskiviikko (Matt. 26:17,20, Mark. 14:17, Joh. 13:1,2). Jeshua'n ja opetuslasten yhteinen ateria sekä uuden liiton (Berit Hadasha) asetus, joka täyttyi lopullisesti kun Jeshua kuoli ja nousi ylös kuolleista.

Ehtoollisen jälkeen Jeshua ja opetuslapset lähtivät öljymäelle (Matt. 26:30, 31). Jeshua pidätettiin kohta tämän jälkeen aamuyöstä (Joh. 18:1–3, 28, ja aamulla juutalaiset antoivat Jeshua’n Pilatukselle tuomittavaksi Mark. 15:1, Apt. 4:27).

Eloah’in Pojan Jeshua'n kuolemantuomion tuomitsi Pilatus, juutalaisten vaatimuksesta (Luuk. 23:13–24).

Naulitseminen puuhun tapahtui päiväsaikaan klo 09.00, Israelin päiväaikaa 3:tena tuntina keskiviikko aamuna Mark. 15:25. Noin klo 15.00 Jeshua kuoli Israelin aikaa 9 t. (Mark. 15:33, 34, 37 Luuk. 23:44–46).

Hautaus- ja kuolinpäivä oli siis pääsiäisshapatin valmistuspäivä eli keskiviikko (Joh. 19:14, 31,38-42).

Torstaina oli pääsiäinen. Näin tulee kuluneeksi ainoastaan 3 pv. ja 3 yötä, maan povessa oloajaksi, niin kuin Jeshua sanoi (Matt. 12:40, Joh. 2:18–22). Ks. Paavalin todistus (1 Kor. 15:1–4), tästä asiasta.

Seuraavana laskemme 3 pv. ja 3. yötä. Päivät: Torstai = 1 pv. Perjantai = 2. pv. Lauantai = 3. pv. Viikon ensimmäisenä päivänä Jeshua oli noussut jo ylös ennen päiväntuloa ilmeisesti shapatin päättymisen jälkeen. (Mark. 16:1, 2, Joh. 20:1). Seuraavat yöt: Torstaita vasten yö =
1. Perjantaita vasten yö = 2. Shapattina eli lauantaita vasten yö = 3.

Näin tulee ainoastaan 3 pv ja 3 yötä, joka täsmää Eloah’in sanan kanssa. Kreikankielisessa Uudessa testamentissa (Matt. 28:1) sana shapatti on kaksi kertaa ja monikkomuoto. Tästä voidaan päätellä, että tämä voisi tarkoittaa kahden shapatin välistä aikaa eli pääsiäisshapatti ja viikkoshapatti.

Seuraavana vielä historian ja Eloah’in luoman taivaankappaleiden todistuksia. Maimonides, huomattavin keskiajan juutalainen filosofi selittää, että juutalaisten kalenteri oli niin laadittu, ettei pääsiäinen koskaan sattunut viikon kolmanneksi, neljänneksi eikä kuudenneksi päiväksi. 1. pv = sunnuntai, 2. pv. = maanantai, 3. pv. = tiistai, 4. pv. = keskiviikko, 5. pv. = torstai, 6. pv. = perjantai, 7. pv. = Shapatti. Niin kuin huomaat torstai on ainoa mahdol-
linen päivä, eli pääsiäinen.

Tämäkin todistus sulkee täysin pois perjantain.

“Jeshua sanoi heille: Hajoittakaa maahan tämä temppeli, niin Minä pystytän sen kolmessa päivässä, mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä” Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat Hänen opetuslapsensa, että Hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan jonka Jeshua oli sanonut” (Joh. 2:19, 21, 22).

Näin rakennettiin uusi temppeli Jeshua’ssa, tämän jälkeen ei ole enää ollut ihmisrakenteisia temppeleitä. Uudessa liitossa temppeli on Jeshua’ssa ja Jeshua'n kautta todellisessa uskovassa 1 Kor. 3:16, 6:19, 2 Kor. 6:16.

Jeshua’n kuolinpuu

Se minkä muotoinen naulitsemispuu oli, ei ole varmaa tietoa. Kreik. sana ksyloy, ksylon (Gal. 3:13) merkitsee: puu (aineena ja kasvina). jalkapuu, seiväs, paalu ym.

Hebreankielessä mm. (5 Moos. 21:22, 23) käytetään sanaa “ets”, joka voi tarkoittaa: puu (aineena tai kasvina) hirsipuu, paalu ym. Apostoli Pietari kirjoittaa: ’’Joka meidän syntimme itse uhrasi omassa ruumiissansa puun päällä’’ (1 Piet. 2:24, Biblia). Katso Raamatusta 5 Moos. 21:23, Joosua 8:29, 10:26, Apt. 5:30, 10:39, Gal. 3:13. Näissä Raamatun kohdissa ei puhuta rististä, vaan hirsipuusta tai puusta, siksi olen kääntänyt Luuk. 23:21, sivulla 11, “Naulitse puuhun” niin, että kokonaisuus hebrean sanatarkan käännöksen kanssa Ps. 22:17 on yhtenäinen. Jeshua ha-Mashiach’n kuolinpuun muoto ei ole tärkeä, oli- ko se paalu, hirsipuu, risti, vaan se, että ha-Mashiach kuoli meidän edestämme. Ks. sivuilta 11, 13, 14-15, 35 olevia kirjoituksia.

bdiv906.gif picture by Opri

©2017 kotipolku - suntuubi.com